Kärsivällisyyttä koetellaan.

Varmaan luulette siellä, että oon jo poksahtanut ja onnellisesti vauvahuuruissa kun ei taas mitään oo hetkeen kuulunut. No, näin ei ole suinkaan päässyt käymään, vaan täällä ollaan edelleen yhdessä osassa. Laskettu aika oli perjantaina, eli nyt ollaan 40+2, eikä poika tunnu pitävän kiirettä. Kuten kirjoituksen sävystä saattanette arvata, alkaa tämä jo hieman ottamaan pattiin, vaikka kovasti yritin etukäteen valmistautua "yliaikaan". Oikeasti yliaikainenhan vauva on vasta kun mennään 42+, jonne on vielä matkaa. Toivottavasti niin kauaa ei tarvitse odotella.

Mun äiti tuli tänne tiistaina, joten ollaan päästy viettämään jonkin verran aikaa yhdessä. :) Valitettavasti ei kuitenkaan ihan niin paljon olla ehditty tekemään kuin suunnittelin, koska jouduin heti keskiviikkona sairaalaan tarkkailuun kahdeksi yöksi ja sen jälkeen mulle iski kaamea flunssa... Tarkkailun syynä oli se, ettei meidän kätilö ollut keskiviikkoaamuna tyytyväinen vauvan sydänääniin. Ne oli kuitenkin kaikissa myöhemmissä testeissä ihan normaalit ja ultrassakin vauvalla oli kaikki hyvin. Oli jokseenkin ärsyttävää viettää sairaalassa kaksi päivää, kun mitään vikaa ei ollut, mutta kai se on parempi olla ylivarovainen kuin ei tarpeeksi. Nyt ollaankin sitten käyty joka aamu käyrillä, ja kaikki on edelleen kunnossa. Onneksi sairaala on lähellä, eikä siellä käymiseen tuhraannu hirveästi aikaa. Vaikka mitäs muutakaan meillä tässä on? :D Ja on myös kiva, että sitten tositoimiin päästessä on tuttu paikka ja tuttuja ihmisiä vastassa. Tähän mennessä kaikki ovat olleet tosi mukavia ja yrittäneet parhaansa mukaan puhua englantia, joten en ole tästä asiasta kovinkaan huolissani enää.

Torstaina sairaalassa väläyteltiin jo käynnistämisen mahdollisuutta, joka hieman kummastutti kun perjantaina vasta oli laskettu, ja vauvalla ja mulla on kaikki hyvin. Suomessahan ilmeisesti käynnistellään vasta viikolla 42, jos ei mitään lääketieteellistä syytä aiemmin ole. Päätettiin kuitenkin vielä kärsivällisesti odottaa, tosin multa taitaa pian olla kärsivällisyys loppu. Ehkä ensi viikolla käynnistellään sitten, jos Bubi ei tajua itse tulla ulos. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että hän voisi pysyä masussa jouluun asti... :P Pitäkää peukut pystyssä, että tämä on viimeinen postaus, jonka kirjoitan vauva masussa potkien!

You probably think there's some baby news already, as I was a bit lazy updating. Well, there's not. Bubi is still inside his studio apartment and it seems like he likes it there very much. As you might notice from my tone, I'm not too happy about it. The due date was on Friday, so now we are 40+2. Even though I tried to get myself used to the idea of waiting the baby till week 42, it's getting on my nerves....

My mom came on Tuesday, but unfortunately we did not have too much time to do all the things I'd planned yet. On Wednesday morning I had to stay in the hospital for two nights, because our midwife was not convinced of Bubi's heartbeat. In the end everything was fine. :) Now we go to the test every morning until the baby is out. I also got a nasty flu, which, I can tell you, is not nice in this stage of pregnancy. Hopefully it'll be better tomorrow.

I was a bit frustrated by the fact that I had to stay in the hospital for two days for "nothing", but I guess it's better to be overly cautious. Anyway, at least now I know most of the staff and they know me, so going back for the real deal is much nicer. Everyone there has been friendly and tried to talk English to me, so I don't need to stress about that.

On Thursday the doctors suggested that the labor could already be induced on Friday, which was very surprising to me, as I've heard that in Finland they do it only if it is medically necessary, or the pregnancy goes overtime (42+). We were a bit overwhelmed by this choice, because of course, we'd like to meet Bubi as soon as possible. But there's risks in the induction and it is not natural. So we decided to wait, which I think was a good idea. But now, few days later, there's still no signs of labor whatsoever, and I'm running out of patience. So we'll see if they will suggest the same again on the following days, I probably cannot resist the temptation anymore. :P Keep your thumbs up that next time I'll write with the baby in my arms instead of my belly!

Lähiseutumatkailua: Regensburg, Nürnberg & Eichstätt.

Edelleen täällä odotellaan vauvaa, ja ajankuluksi ollaan reissattu ympäri ämpäri. Tässä muutama kuva matkan varrelta. :)

Regensburg ja Nürnberg olivat molemmat tosi viehättäviä saksalaiskaupunkeja, joista molemmista löytyy (jälleen kerran) vaikuttava vanhakaupunki. Ensisilmäyksen perusteella voisin jopa harkita muuttavani jompaan kumpaa näistä, jos tänne päin tulisi tarve muuttaa. Kummatkin ovat kompaktin kokoisia; Nürnbergissä asuu noin puoli miljoonaa ihmistä ja Regensburgissa huomattavasti vähemmän, mutta sinne eloa ja meininkiä tuo ilmeisesti suuri määrä opiskelijoita. Mukava huomata, että on täällä etelässä paljon muutakin kuin "vain" München.

Voipi olla, että meidän reissut ennen Bubin tuloa on nyt reissattu. Vielä jaksaisi kierrellä, mutta autossa istuminen ei oikein innosta, ja lähimaasto on aika koluttu jo. Ehkäpä kaupunkireissujen sijasta keskitymme luonnonhelmassa oleiluun, jos kelit sallivat. Ensi viikolla mun äiti tulee vierailulle, joten puuhaa riittänee Neuburgin ja Ingolstadtin esittelyssäkin.

***

We are still waiting for the Bubi, and in the meantime we've been all around Bavaria. Here's some pics along the way. :)

Regensburg and Nürnberg seemed both very cute German cities, with gorgeous old towns. I could imagine living in one of those cities, if it ever came necessary to move here. It's nice to notice that there's so much more here than "just" Munich.

It might be that now it is time to settle down, as there's not so many cities to see within reasonable driving distance. Maybe we'll make some trips to the nature instead. Anyway, next week my mom is coming and we are busy showing her around Neuburg and Ingolstadt.

Nürnberg

Nürnberg

Nürnberg

Nürnberg

Eichstätt

Nürnberg

Regensburg

Nürnberg

Regensburg

Nürnberg

Nürnberg

Nürnberg

Nürnberg

Nürnberg

Nürnberg

Nürnberg

Nürnberg

Regensburg

Viikonlopun täydeltä vauva-asiaa.

Täällä ollaan edelleen yhdessä paketissa, ja todennäköisesti näin mennään ihan sinne laskettuun aikaan asti. Torstaina tuli täyteen viikko 37, joka tarkoittaa siis sitä, että meidän Bubi on täysiaikainen, ja näin ollen valmis ulkomaailmaan halutessaan. Torstaisen lääkärikäynnin perusteella vauvalla on kuitenkin sen verran hyvät oltavat masussa, että hän pysynee siellä vielä muutaman viikon.

Viime viikko meni jotakuinkin sellaisissa tunnelmissa, että vauva saisi tulla jo. Ei niinkään siksi, että mulla olis jotenkin epämukava olla, mutta olen vain hieman kärsimätön tapaamaan meidän palleron. Lääkärin sanat tulivat siis hienoisena pettymyksenä, mutta nyt kun olen niitä tässä hetken pohtinut niin onhan se kiva, että mun kroppa on vauvalle niin hyvä paikka olla, ettei hänellä ole kiirettä tänne kylmään, pahaan maailmaan. Kunpa Bubi vaan ulostautuisi ennen kuin äitini jo lentää takaisin Suomeen, lentoaikatauluja kun oli hieman haastavaa päättää. Näillä näkymin äiskä tulee muutama päivä ennen laskettua aikaa ja viipyy täällä kaksi viikkoa.

Torstaina selvisi myös, ettei meille todennäköisesti ole tulossa pelkäämääni jättivauvaa, vaan ihan normaalikokoinen, hieman alle 3,5 kiloinen jäpikkä. Kuinka huojentavaa!:D Hän on jo muutaman viikon killunut masussa pää alaspäin, joten asennostakaan ei tarvitse kantaa huolta. Kivut ja säryt ovat pysyneet kohtalaisina, vähän ikävästi vauvan pää (?) painaa tonne nivusiin, joka saa mut näyttämään lyllertävältä pingviiniltä...

Perjantaina päästiin tutustumaan sairaalan synnytysosastoon infoillan merkeissä. Yllätyksenä mulle tuli se, ettei täällä ole ollenkaan ilokaasua käytössä, se oli nimittäin ykkösenä listallani lääkkeellisistä kivunlievityksistä. Kätilön mukaan synnyttäjät vetelivät sitä sellaista tahtia, että unohtivat kaasupäissään kokonaan ponnistaa, joten sen käytöstä on luovuttu... Infoiltaan osallistui about 150 ihmistä, joka oli aikamoinen shokki, ilmeisesti myös järjestäjille. Ruuhkasta huolimatta kierros oli hyvin organisoitu ja päästiin synnytysosastoa ihmettelemään. Tutustumiskierroksesta jäi tosi hyvä maku (lukuunottamatta ryysistä, toivottavasti sairaalassa on tilaa kaikille...); kuten jo aiemmin olin lukenutkin, tämä sairaala on erityisesti luonnollisen synnytyksen ja kivunlievityksen kannalla ja tukea imettämiseen on hyvin tarjolla. En melkein malttaisi odottaa, että pääsen testailemaan rentoutumisammetta ynnä muita hienouksia. Yksi tärkeimmistä asioista sairaalassa minulle olisi se, että Wolfi voi myös yöpyä siellä. Tätä ei valitettavasti voi kukaan etukäteen taata, mutta ilmeisesti pitäisi olla aika huono tuuri, että kaikki perhehuoneet olisi varattu.

Lauantaina vuorossa olikin sitten koko päivän kestävä synnytysvalmennus Münchenissä. Valmennuksessa kävimmekin jo aiemmin Ugandassa, mutta päätimme kuitenkin ajankuluksi käydä siellä vielä täällä. Synnytysvalmennuksen pitäjä oli seitsemissäkymmenissä oleva amerikkalaismummo, jolla tuntui riittävän paljon mielipiteitä. Faktatiedon määrä jäikin sitten hieman vähäisemmäksi, mutta ehkä aihe on muutenkin enemmän mielipide- kuin tiedekysymys. Hirveästi mitään uutta ei koulutuksessa ollut, mutta eipä siitä varmasti haittaakaan ole olla (teoreettisesti) hyvin varautunut. Päivän parasta antia oli ponnistus- ja hengitysharjoitukset, ja samoilla viikoilla olevan suomalaisparin tapaaminen. 

Seuraavat pari viikkoa on kalenterissa aika tyhjää, muutama kaupunkireissu olisi kiva vielä tehdä, jos jalat kantaa. Helteillä kävimme monta kertaa uimassa ulkouimalassa, mutta nyt on vähän liian vilposaa, ja uimahallikin aukeaa vasta 12.9. :( Kävelylenkkejäkin olisi kiva tehdä, mutta niiden jälkeen saa varautua koko päivän lepoon, kun nivuset huutaa hoosiannaa. Lasketun ajan viikonlopulle olisikin ties mitä kaikkea kivaa Street Food Festivaleista Volksfesteihin, mutta saa nähdä päästäänkö niille ollenkaan. :D Onpahan sitten ainakin jotain häiriötekijää, jos Bubi päättää mennä yliajalle.

***

This weekend's topic has been "Baby". Unfortunately not yet the actual, real-life baby, but more theory. On Thursday our Bubi reached the mark of a full-term baby, so now he is physically ready for the outside world. :) We had an appointment at the doctor, and heard that the size of Bubsen is normal; he is estimated to weigh about 3,4 kg on the due date. The doctor also said that it seems like the baby has no hurry to come out, so it might well still be another 3 to 4 weeks. I would not mind him coming a bit earlier, but of course it's nice to know that my belly is a comfortable place to be. :D

On Friday we had a chance to participate on an info tour at the hospital. The amount of participants on this "Infoabend" was shocking - there was about 150 people - but apart from that the tour was a very pleasant experience. The Neuburg hospital is especially favoring natural birth and breastfeeding; things that are important to me. So I have no doubts about the hospital, I'm actually kinda looking forward to it already. :D

Saturday was a birth training day in Munich. We already had the training in Uganda, but decided to go again here, maybe mostly because we have so much time. :P Nothing really new came up, but at least now we are very well prepared (theoretically). The course teacher was a seventy-something American grandma who had a lot of opinions, but the amount of "fact knowledge" was perhaps not so high. Well, the topic is more about opinions that science anyway, isn't it? The best part of the day was the breathing and pushing exercises and meeting another Finnish couple.

For the next few weeks we don't have much program. Someone might say that it would be good to slow down a bit already. Funny how I thought that I'd have sooo much time to read books and do some (not very me-like) handicrafts, but now we've been so busy that in the evening I just pass out as soon as I see bed. Anyway I prefer it this way, time goes faster, so I'm pretty sure we'll manage to fill the calendar till the due date. Which is in 19 days!!