Minulla on ollut uusia intohimoja ja inhokkeja
Mitään suuria ruokahimoja tai inhotuksia ei ole ollut, olen syönyt hyvällä ruokahalulla kaikkea sallittua koko raskauden ajan. Ihan alussa teki koko ajan mieli maustamatonta jogurttia, mutta pidän siitä kyllä muutenkin. En ole vielä kertaakaan joutunut lähettämään miestä kauppaan, koska on ollut pakko saada jotakin.
Olen nähnyt erikoisia unia
Näen aina paljon kummallisia unia, eikä raskausaika ole muuttanut asiaa. Viime yönä esimerkiksi ajettiin Saksasta Särkänniemeen yhdeksi päiväksi, suunniteltiin uusia häitä Wolfin kanssa, koska meidän häät oli niin ihanat, ja metsästettiin iskän kanssa jonkun ihan vieraan tyypin ruumista jostain raunioista... Toisinaan aamuisin olo ei ole kovin levännyt, kun on koko yön juossut ympäriinsä unissaan. :D Vauvaan liittyviä unia en ole oikeastaan nähnyt, tai en ainakaan muista.
Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään
Kuten monet jo tietävätkin, en asuinmaamme vuoksi käy töissä, joten omalla työpaikalla ei asiaa tarvinnut salailla. Wolfin työkavereille taidettiin kertoa joskus 4. kuulla.
Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani
Valokuvannut olen kyllä, en nyt joka viikko, mutta muutaman kerran kuussa ainakin. Masun ympärystä ei ole tullut mittailtua, enkä edes tietäisi mikä se normaalisti on. Neuvolassa masua on mittailtu muutaman kerran.
Olen tuntenut itseni seksipommiksi
En nyt varsinaisesti :D tosin suurimmaksi osaksi olen ollut tyytyväinen ulkonäkööni, vaikka finnejä on pukannut enemmän kuin koskaan ja vaakakin näyttää ihan absurdeja lukemia. Viimeisen kuukauden aikana olen alkanut tuntea itseni valaaksi, mutta on mulla edelleenkin myös hyviä päiviä. Odotan kyllä innolla, että pääsisin hikoilemaan kunnolla urheilun (enkä sohvalta nousemisen) merkeissä.
Pesänrakennusviettini on herännyt
Just muutama päivä sitten mietin, että missäs se on, se kuuluisa pesänrakennusvietti. Olen juuri ja juuri jaksanut laittaa vauvan tavarat valmiiksi, mutta sen enempää ei ole kiinnostanut kotia laittaa. Johtunee siitäkin, että kyseessä on vain väliaikainen koti. Wolfilla on tuntunut riittävän pesänrakennusviettiä enemmän kuin mulla. :D
Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista
Pelkään ja murehdin normaalistikin aivan liikaa, varaudun aina huonoimpaan vaihtoehtoon, vaikka kuinka yrittäisin muistuttaa itseäni, ettei se auta. Olenkin miettinyt onko lapsen saaminen kaltaiselleni murehtijalle ollenkaan hyvä juttu, osaanko ottaa rennosti ikinä enää? No, se nähdään pian. Onneksi Wolfille on helppo kertoa murheista ja hän saa minut aina paremmalle päälle. Viimeksi eilen stressasin lähes koko päivän siitä, ettei vauva liikkunut mielestäni yhtä aktiivisesti kuin normaalisti. Illalla alkoikin bileet masussa ja stressi helpotti. <3
Itkeskelen katsoessani televisiota
En ole itkeskellyt normaalia enempää raskauden aikana, en TV-ohjelmille tai muutenkaan. Hieman jännittääkin kuinka rajusti padot aukeaa vauvan syntymisen jälkeen, kun olen ollut niin järkevä ja rauhallinen raskauden ajan. :D
Tiedämme lapsen sukupuolen
Ja niin tiedätte tekin :D meille vauvan sukupuolen selvittäminen ei oikeastaan ollut edes mikään kysymys, olimme molemmat uteliaita kuulemaan etukäteen. Itse suhtauduin varauksella poikalupaukseen pitkän aikaa, mutta nyt olemme saaneet varmistuksen asiaan jo kolmesti, joten kyllä sieltä taitaa poika olla tulossa. Itselleni sukupuolella ei ole merkitystä, en tosin hirveästi innostu tyttövauvoille tarkoitetuista röyhelömekoista, mutta pinkki on kyllä kiva väri. Harmittelenkin kun kaupoissa ei ole pinkkejä ei-röyhelöisiä vaatteita, joita voisin ostaa meidän Bubille. :P
Mummot ohittavat minut suojatiellä
En ole tälläiseen kisaan vielä joutunut, mutta uskoisin voittavani. Olen edelleen melko ketterä kun sille päälle satun, mutta mieluummin otan hissukseen.
Olen stressannut imetyksen onnistumista
Täytyy myöntää, varsinkin kun sekä Suomessa että Saksassa imetys tuntuu olevan se ainoa oikea vaihtoehto, ja olen itsekin nykyään sitä mieltä (ennen raskaaksi tulemista minulla ei ollut oikeastaan mitään mielipidettä asiasta). Olen myös saanut sellaisen kuvan, että vaikka imetyksen pitäisi olla yksi maailman luonnollisimmista asioista, ei se olekaan ihan läpihuutojuttu. Toivottavasti meillä sujuisi alusta asti hyvin.
Hyvä äiti on kotona pitkään
Onnellinen äiti on hyvä äiti. Jos töihin paluu auttaa pitämään pään kasassa, niin silloin on parempi palata töihin. Itse pysyn kotona todennäköisesti ainakin kaksi vuotta, riippuen siitä mihin ensi kesänä muutamme. Tulevaisuudessa haluaisin olla töissä osa-aikaisesti, jos se olisi mahdollista.
Tiedän, miten haluan synnyttää
Enpä oikeastaan. Haluan synnyttää turvallisesti ja mieluiten nopeasti, mutta en taida olla päättävässä asemassa tässä asiassa. Haluaisin pärjätä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä mahdollisimman pitkään, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Joka tapauksessa lopputulos on tärkein. :)
Painoni on noussut...
noin 13 kiloa.
Nukun vuorokaudessa...
noin 8 tunnin yöunet ja toisinaan lyhyet päiväunet. Nukkuminen ei ole ollut ongelma tähän mennessä, ja toivonkin saavani nauttia pitkistä yöunista vauvan syntymään asti.
Arvelen, että lapseni syntyy raskausviikolla...
38+5. Olen kyllä varautunut, että vauva tulee vasta lokakuussa, mutta jossain takaraivossa on kuitenkin kutina, ettei ehkä tarvitsisi odottaa niin kauaa. Liekö toiveajattelua vaan.
Kutsumme lasta nimellä...
Bubi tai Bubsen. Emme ole oikeastaan koskaan kutsuneet häntä tulevalla nimellä, vaikka se onkin jo päätetty. Vitsailimmekin juuri, että ehkä lapsesta tulee Bubi Müller. :P
***
There's a "pregnancy" test in a Finnish baby magazine, and I always liked to read the answers of others. But even more, I like to be the one answering, so I decided to make this test here in the blog.
I've had new cravings and foods that disgusts me
I have eaten everything that I normally would (apart from most of the prohibited stuff). In the beginning I ate a lot of natural yogurt though. Wolfi never had to get to the gas station in the middle of the night to get me something I needed urgently. :P
I've had weird dreams
I always have a lot of weird dreams, pregnant or not. So it's not really anything new.
I kept the pregnancy a secret at work as long as possible
As you might know, I don't work, mainly because it would be complicated in Kampala. So I did not need to worry about this. In Wolfi's work we told on the 4th month or something. (And if home is considered my work place, I told our housekeeper around the same time, even she probably guessed as I had all kind of baby stuff lying around.)
I have photographed and measured my belly
I have taken pictures at least couple of times per month, in the beginning maybe more than now. I have not measured my belly, I've left it for the midwifes.
I have felt myself like a sex bomb
Well, not quite, but I've felt myself good and even pretty most of the pregnancy, even though I have more pimples than ever and the scale is bending under me. Just the few last weeks I've sometimes felt like a whale.
I've had strong 'pesänrakennusvietti' (= obsessive urge to clean, decorate, furnish and renovate the house, apparently pregnant women get this often)
I've missed this one out completely. I hardly got all necessary baby related things done, but some extra cleaning?! No way! :D Wolfi has maybe had a share of my 'pesänrakennusvietti', he was more excited to get our temporary home look like home than me.
I have worried about everything
I always worry about everything and being pregnant has not changed that. I've been even thinking if it is very wise for a person like me to get kids. Then I'll never relax again... Luckily Wolfi is very good and patient listener and can always make me feel better, and (almost) forget my worries.
I have cried while watching TV
Not more than usually. All in all I've cried very little during the pregnancy and I am a bit terrified if all the famous hormone mood swings come after the baby is out.
We know the sex of the baby
Yes, we know, and so do you. For us it wasn't really a question whether to ask the sex or not. We were both very curious. I don't really care which one it is, even though I don't really like the dresses they sell for girls. Pink is a nice color though, too bad the clothes designers are so boring that they make all boy clothes blue.
Grandmas pass me on the zebra
Not really, I can still be quite quick if I choose to.
I have stressed over breastfeeding
In Finland and in Germany breastfeeding seems to be the only way to feed your child right, and of course this brings some pressure, especially because I have heard it might not be so simple as it sounds (and looks) like. I want to provide our baby the best possible food, so I'm prepared to struggle a bit. Let's still hope I don't have to.
Good mother stays home as long as possible
Happy mother is a good mother. If going to work makes someone happy, they should be able to do it. I'll probably stay home at least about 2 years, depending on where we are gonna move next summer. I would like to work part-time in the future.
I know how I want to give birth
Not really. I would like it to be safe and quick, but I guess it's not really in my hands. I would like to stay away from any drugs as long as possible, whatever that then means. Anyway, the final result is the most important.
I've gained...
about 13 kilos.
I sleep...
about 8 hours per night, and quite often I take short nap in the afternoon.
I think that our baby will be born on the week....
38+5. I'm prepared that we will not meet him before October, but somehow I've had a feeling lately that we might not need to wait so long. Perhaps it's just wishful thinking...
We call the baby...
Bubi or Bubsen. We have never really called him by the name he is going to get, and we were just joking that maybe we'll just name him Bubi Müller.
No comments:
Post a Comment