Wednesday, July 15, 2015

Raskausajan kliseitä.

Eilen teki mieli pullaa, ja vaikka laiskotti niin pakko sitä oli kuitenkin saada - eli leipoa. Mieleeni juolahti, että onko tämä nyt sellainen raskausajan himo? Tänään siis vuorossa raskausajan erikoiset ruokahimot ja muut kliseet.

Erikoiset ruokahimot

Kuten jo todettu aiemmin, olen aina ollut makean perään, eikä raskausaika ole osoittautunut poikkeukseksi. Paitsi siinä mielessä, että se pieni, hiljainen, huonon omantunnon kuiskaus on kadonnut kokonaan ja herkkuja tulee vedeltyä ihan mielin määrin... Toivottavasti tuo omatunto tulee vielä joskus takaisin, tai muuten ei kyllä olla rantakunnossa edes vuonna 2020. Mitä niihin erikoisiin kiusauksiin tulee, niin sellaisia ei ole oikeastaan ollut. Alkuraskaudessa teki mieli hapankorppuja ja maustamatonta jogurttia, sitten oli salmiakkivaihe, ja nyt tekee mieli sitä pullaa. Mutta pidän näistä kaikista muutenkin, joten en nyt kutsuisi kovin kummallisiksi himoiksi. Ehkä erikoisin on ollut se, että voisin syödä kananmunia joka päivä, ja niitä onkin mennyt runsain mitoin, enimmäkseen keitettyinä ja perunamunakkaan muodossa. Muistan joskus jopa vihanneeni kananmunia... Toinen, jota ennen vihasin, mutta joka nyt menettelee, on banaani. Mutta mikään ruoka ei ole tähän mennessä alkanut ällöttää. Normaalista poikkeavaa pakkomielteisyyttäkään jonkun tietyn ruoan saamisessa ei ole kovin vahvasti ollut havaittavissa. Jos tekee mieli pullaa niin sitten leivotaan pullaa - näin se on ennenkin mennyt. :D

Kahden edestä syöminen

En koe syöneeni enemmän kuin ennen, ruokailurytmi ja annoskoot ovat aika lailla samoja kuin ennen raskautta. Välillä saatan kyllä syödä jogurtin tai hedelmän välipalaksi, jota en välttämättä olisi ennen tehnyt. Ihmettelinkin jokunen päivä sitten ääneen, että miten voi lihoa 7 kiloa jos syö ja liikkuu suht samalla lailla kuin ennen. Ei sillä, että se haittaisi, pitäähän vauvalle tarjota kasvuainesta. Kunhan ihmettelin. (Voi toki olla, että käsiinlevinneellä herkuttelulla on jotain tekemistä asian kanssa, mutta kyllä niitä herkkuja ennenkin meni kiitettävästi...) Muutamana yönä olen herännyt vatsan kurnintaan (jonka en usko olevan vauvan tekosia), mutten ole kuitenkaan jaksanut raahautua jääkaapille.

Aamupahoinvointi

Alkuraskauden pahoinvointi ilmeni ennemminkin iltakuvotuksena kuin aamupahoinvointina. Eli koko päivän oli hyvä olo, mutta nukkumaan mennessä alkoi oksettaa. Pönttöä en kuitenkaan joutunut halailemaan kertaakaan, joten en voi sanoa kärsineeni kovinkaan paljoa. Kuvotus meni ohi joskus kolmen kuukauden kieppeillä, mutta on aina silloin tällöin tullut muistuttelemaan itsestään.

"Raskaus ei ole sairaus"

Itselläni oli sellainen mielikuva, että tässä vaiheessa, eli 30. raskausviikon kieppeillä, olisin jokseenkin rampa, tai ainakin pingviinimäisesti kävelevä sotanorsu, joka ei pääse sängystä ylös ilman nosturia. Olen kyllä kuullut, että näinkin ikävästi saattaa käydä, mutta itse olen, kuten enemmistö raskaana olevista ilmeisesti, edelleen oikein vetreä. Vasta ihan viime öinä nukkuminen on tuottanut hankaluuksia, koska sopivia asentoja on kaksi (tai no, yksi, koska vauva ei näytä tykkäävän vasemmalla kyljellä nukkumisesta). Ja olen toki huomannut, että sohvalta nouseminen on hankalampaa ilman vatsalihaksia. Eli, ei, raskaus ei ole sairaus, jonka vuoksi esimerkiksi reissusuunnitelmia, kesäfestareita ym. tarvitsisi siirtää, mutta jos ikävästi käy niin matkaan ei pääse, koska jokin ruumiinosa päätti irtisanoutua. Näinhän voi toki käydä ihan milloin tahansa.

Vauvaunet

Olen kuullut, että raskaana olevat näkevät erikoisia unia ja etenkin vauvaunia. Itse en ole vauvaunia nähnyt (tai en ainakaan muista), lukuunottamatta yhtä, jossa vauva tuli maailmaan pienissä osissa ja hänet piti itse koota - IKEAn huonekalujen tapaan. Muuten unia, hyvinkin kieroutuneita, on tullut nähtyä niin paljon, että olisin kiitollinen off-nappulasta. Välillä olen aamulla 9 tunnin unien jälkeen edelleen väsynyt, koska olen koko yön juossut pahiksia karkuun, tai ollut itse se pahis. Mutta näen muutenkin paljon unia, yleensä painajaisia, joten en voi laittaa tätä raskauden piikkiin. Valitettavasti.

Hajuherkkyys

Olen kieltämättä hieman normaalia herkempi hajuille kuin normaalisti, mutten kovin dramaattisesti kuitenkaan. Rakastan nykyään ennen kovasti vihaamaani laventelin tuoksua, ja saan entistä helpommin päänsärkyä ällöistä hajuista, kuten parkkihallista (josta tykkäsin pienenä), bensasta, viemärinhajusta ym.

Mielialan vaihtelut

Raskausajan ehkä tunnetuin klisee, hormoonihöyryt, eivät ole tänne oikeastaan löytäneet. Alkuraskaudessa saattoi olla muutama känkkäränkkäpäivä, kun kaikki ketutti, mutta näitähän nyt on muutenkin. Suurimmaksi osaksi olen tuntenut oloni tasapainoiseksi, samanlaiseksi kuin ennenkin. Liikutun herkästi leffaa tai TV-sarjaa katsoessa tai musiikkia kuunnellessa, mutta en enää läheskään niin herkästi kuin myöhäisteinihormooneissani kaksikymppisenä. Yksi asia kyllä liikuttaa, jonka en usko ennen herättäneen minkäänlaisia tunteita, on vieraiden naisten synnytyskertomukset Vauva-lehdessä. :D

Väsymys

Olen aina ollut hyvä nukkumaan, eikä raskausaika ole muuttanut tätä asiaa (paitsi niinä muutamina hassuina öinä, kuten viime yönä). Jokseenkin kauhulla odotan mitä pätkittäiset unet vauvan kanssa tuovat tullessaan, muutun nimittäin erittäin lyhytpinnaiseksi väsyneenä. Kaiken kaikkiaan väsymys on vaivannut ehkä hieman normaalia enemmän raskausaikana, mutta sitä on aika vaikea arvioida, kun olen niin onnellisessa tilanteessa, että saan nukkua milloin vain ja niin paljon kuin haluan.

Näitä kliseitähän riittää, mutta tässä nyt päällimäisenä mielessä olevat. Vai jäikö listasta puuttumaan jotakin olennaista?

Stripes are apparently "hip" :D

Today I decided to share my experience about a few well-known pregnancy cliches. 

Food cravings

I cannot say that I've had any special cravings that would be anything out of ordinary. I liked all kinds of food before and I still like it, especially the sweet stuff. In the beginning of the pregnancy I ate a lot of natural yogurt, and "hapankorppu" (a Finnish dark dry bread), in some point I had to get salmiakki (which I now regret, because I emptied my whole salmiakki storage weeks ago...), and lately I've wanted all kinds of baked goods. But as I said, this all is rather normal to me. The most abnormal thing might be that I could eat eggs everyday. I think I used to hate eggs. Can't remember anymore though. And bananas, I used to hate them too, from the bottom of my heart. Now I can actually eat them, not that they would be my favorite food or anything.

Eating for two

I don't think I've eaten more than normally, except that I have completely lost my self-discipline (which hardly existed before either) when it comes to the sweet stuff. The other day I was even wondering how is it possible to gain so much weight if I eat and exercise almost like before. Not that it would be a bad thing, the baby needs building material, right.

Morning sickness

I did not suffer from morning sickness what so ever, instead I had evening nausea. But I was lucky, and I did not need to hug the toilet really. The nausea disappeared sometime around the 4th month, and have come back only a few times after that.

"Pregnancy is not an illness"

I used to imagine that around this time, 7th month or so, I would be completely out of order, unable to get out of bed without help. Well, the more time passes the better I've realized that pregnancy is not an illness, and if you are not terribly unlucky, you'll be able to travel, exercise, go to music festivals and work for a quite long time. Indeed, if I would work, I would still be at work, and it's not so hard to imagine that anymore. But I have to admit that I'm happy I don't need to.

Baby dreams

I have heard that pregnant women often see baby dreams. Well, I haven't, except for one, where the baby came out in pieces and we had to assemble him, like IKEA furniture. Otherwise I've seen waaay too many dreams, which are usually not nice, but this was the case already before. I'm wondering where does all that imagination disappear in daylight....

Sensitive nose

I have been slightly more sensitive to smells now. Especially strong, yucky smells like gas, garage or sewage, give me instant headache. I've started to love lavender, which I used to hate.

Mood swings

Maybe the most notorious of them all - pregnancy mood swings. Well, haven't really had those either. In the beginning of the pregnancy I had some cranky days, but we all have them sometimes, right. I always thought that I get pissed easily (and I also calm down rather quickly), so no change in that. Except, perhaps, I've been calmer than before. Don't know, you'll need to ask my husband. I used to get emotional when watching TV, movies or listening music and I don't see any change there either. Only nowadays, strangers' birth stories get me emotional, who would have imagined that?

Fatigue

I've always been a good sleeper, and I need a lot of sleep. This hasn't really changed (except just now for a few nights, I've had some problems sleeping, mainly because there's only two positions to sleep, or actually only one, as the baby does not seem to like the left side). I'm terrified of the lack of sleep that the life with a newborn brings, as I am really not the nicest person when I'm tired. You've been warned!

So there are the cliches that came into my mind now. Do you have something to add, maybe?

No comments:

Post a Comment