Friday, June 19, 2015

Synnytysvalmennus Ugandassa belgialaisittain.

Alunperin meidän oli tarkoitus käydä synnytysvalmennuksessa Münchenissä. Hetken etsinnän jälkeen löysin sieltä amerikkalaisen (?) doulan, joka olisi voinut meille valmennuksen englanniksi pitää. Luonnollisestihan saksaksi löytyisi vaikka ja mitä, mutta ajattelin, että olisi parempi jos minä pääroolin esittäjänä ymmärtäisin valmennuksesta mahdollisimman paljon. (Vaikka kyllä englanninkin kanssa saa olla välillä sanakirja kädessä, kun ei tää ihmisen anatomia-englanti oo mun vahvimpia puolia...)

Mutta suunnitelma muuttui kun meille kävi hyvä tuuri; kätilöni järjestää Mama Groupia, jossa käsitellään vaihtelevia teemoja ja nyt viimeisimpänä teemana oli synnytys. Säästimme pitkän pennin käymällä valmennuksessa jo täällä. Valmennus oli jaettu kahdelle lauantaille; ensin teoriaosuus ja myöhemmin käytäntö. Uskon että valmennuksen sisältö olisi Saksassa tai Suomessa ollut jokseenkin sama, kätilö kun on Belgiasta kotoisin. Valmennus olisi saattanut toki olla hieman erilainen, jos sen pitäjä olisi ugandalainen. Kätilö otti myös mahdollisuuksien mukaan huomioon sen, että valmennukseen osallistuvat synnyttävät eri maissa ja muisti mainita eri maiden käytännöistä. Toki jos olisimme käyneet valmennuksessa Saksassa, olisimme todennäköisesti saaneet hieman tarkempaa tietoa juuri tästä maasta. Mutta löytyyhän sitä informaatiota internetistäkin.

Itse tunnen oppineeni melko vähän uutta; noita vauvajuttuja kun on tullut jo jonkun verran opiskeltua. Mutta uskon, että kokemus oli kuitenkin erittäin hyödyllinen, koska nyt Wolfikin pääsi osalliseksi ja synnytykseen liittyvistä asioista tuli keskustelua vähän syvemmin. Oma mielipide synnytyksen optimaalisesta kulusta terävöityi jonkun verran, mutta pyrin siihen, etten suunnittelisi tapahtumaa liikaa. Synnytyksen kulkua kun on melko mahdotonta ennustaa. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että haluan ammeen ainakin supistuskipuja lieventämään ja mahdollisesti myös synnytykseen. En haluaisi olla "sidottuna" sänkyyn, joten yritän pärjäillä ilman epiduraalia, mutta senhän näkee sitten, minkälainen kivunsietokyky mulla on. (Yksi uusi asia oli se, että elokuvissa aina esillä oleva sängyssä selällään synnyttäminen on pahin mahdollinen asento, joten jotain todella hyödyllistä tuli opittua.) Mieleni on muuttunut melkoisesti keisarinleikkauksen suhteen; ensin ajattelin, että hei, sehän olis kätevä (eräs tuttu kun palautui leikkauksesta supernopeasti), mutta nyt olen aika lailla sitä vastaan, koska se on epäluonnollinen keino saattaa lapsi maailmaan. Vaikka tokihan vauvan ja mun terveys on ykkösasia, ja jos on pakko leikata, niin sitten leikataan.

***

We had already planned to go to childbirth classes in Munich, but as we got an opportunity to do it here in Kampala, we took it. The classes were held by my midwife at a clinic called The Surgery, and I think we got probably all the information we would have gotten in Germany or Finland. The midwife is Belgian so she had an European view on childbirth. ;)

I learned few new things, especially about the possible positions to give birth, but I think the most useful part of participating in the training was that we were actually talking about the situation more detailed with Wolfi, and I believe that now he also understands what happens in labor (in a more detailed way than "it hurts and then the baby comes out" :D) and how I would prefer things to happen, which in our case might be extra-important as we will be in Germany and I might not be able to explain myself so well.

4 comments:

  1. Itse sektion kokeneena voin sanoa, että olen erittäin onnellinen jos saisin kokea luonnollisen synnytyksen. Ja juuri ihan vain siksi, että se on LUONNOLLISTA. :)
    Toki se terve lapsi ja äiti on tärkein ja sen vuoksi meilläkin sektio, mutta jos on valinnan edessä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Toivottavasti Saksassa ei anneta valinnanvapautta tässä asiassa, lääkäri tehköön kuten terveyden kannalta parhaaksi näkee. :D

      Delete
    2. Juu siis korostettakoot vielä, ettei Suomessakaan juurikaan voi valita. Meidän lapsi oli perätilassa ja siinä kohden annettiin tehdä itse valinta. Kun sitten päänmittauksessa todettiin riskit aika isoiksi, valitsimme lääkärin suositusten mukaisesti suunnitellun sektion. Lääkäri ei sinällään olisi voinut meille sitä valintaa tehdä, vaan toki suositteli. Kiireellisissä sektioissa ei tietty kysytä enää vanhempien mielipidettä vaan tehdään kiirellinen hoito.
      Mutta esim ystäväni Englannissa voi valita itse ja päätyikin sektioon. Näköjään hieman erilaista eripuolila maailmaa.

      Delete
    3. Kuulin jotain kauhujuttuja, että Jenkeissä suurinpiirtein kaikki valitsee leikkauksen kun on niin kätevää valita vauvan syntymäpäivä, eikä kaikki lääkärit osaa enää normaalisynnytystä hoitakaan :D En tiedä sitten kuinka totta tää on. Mutta ehdottomasti kannatan tota Suomen linjaa, ettei ihan vapaasti saa valita, vaan lääkärin suosituksesta.

      Delete