Monday, May 18, 2015

Nimestä asiaa.

Lauantaina Wolfin sisko soitti hätäskypepuhelun, jonka aiheena oli vauvan nimi. Wolfi oli kuulemma luvannut, että pohdimme vauvalle nimiä viikonlopun aikana ja lauantai-iltaan mennessä ei listaa ollut vieläkään kuulunut. :D

Täytyy myöntää, että alun innostuksen jälkeen nimien miettiminen vähän hiipui. Löysimme heti ihan varteenotettavat nimet sekä pojalle että tytölle, mutta mitään ei ollut vielä päätetty. Noh, nyt ei auttanut kuin ryhtyä tuumasta toimeen ja väsätä nimilista sukulaisten (ja tietysti omaksikin) iloksi. Nyt odotellaan sitten palautetta. :P

Nimenhän pitää tietysti sopia sekä suomalaiseen että saksalaiseen suuhun, sekä sukunimeen. Lisäksi olisi ihan kiva jos se ei kuulostaisi kovin hassulta/erilaiselta englanniksi äännettynä. Sukunimi tulee olemaan saksalainen, joten etunimi olisi mieluiten jotenkin suomalainen, ettei poikaa nyt ihan vallan perussaksalaiseksi luultaisi. :P Olikohan tuossa jo tarpeeksi kriteerejä? Ainiin, nimi ei mielellään saisi alkaa M:llä eikä loppua R:ään, koska se kuulostaisi hassulta sukunimen kanssa. (Tähän vielä lisäyksenä: olisin halunnut lapselle yhdistelmäsukunimen (tehdäkseni hänen elämänsä tulevaisuudessa hyvin hankalaksi), mutta valitettavasti tämä on molemmissa maissa laitonta....)

Itse olisin kovasti halunnut pojasta Kasperia, mutta Wolfi tyrmäsi sen samantien. Kasper kuulemma tarkoittaa saksaksi "pelleä". En ensin uskonut, ajattelin että tämä on vain joku pienen piirin juttu. Kunnes huomasin sanan sanakirjassa. Jaa, no en minäkään kyllä poikaani halua pelleksi kutsuttavan, että se siitä sitten. (Kasperhan tietysti loppuu R:ään, joten siinäkään mielessä nimi ei ole sopiva. Yritin myös ehdottaa Suomi-versio Kasperia, mutta sillä ei kuulemma huijattaisi ketään....)

Wolfin sisko on, kuten ehkä tekstin alusta voi päätelläkin, jokseenkin innostunut tästä nimiasiasta, ja hän onkin selaillut netistä erityisesti suomalaisia nimiä. Mm. Matti oli yksi hänen ehdotuksistaan, mutta ei meidän pojasta kyllä mitään mattinykästä tule! :D Hassua edes ajatella, että hänen korvaansa tuo nimi kuulostaa oikein söpöltä.

Saksalaisilla tuntuu muutenkin olevan kova hinku päättää nimi jo nyt. Ilmeisesti Saksassa on normaalia, että lapsen nimi on tiedossa ja julkistettu ennen syntymää. Itse juuri kuukausi sitten ihmettelin kun Wolfin kaverin vaimo oli käynyt otattamassa masukuvia ja masussa luki isoin kirjaimin tulevan vauvan nimi. Yritä nyt siinä sitten toppuutella ja selittää, että Suomessa nimi julkistetaan vasta erityisessä nimenantojuhlassa muutama kuukausi vauvan syntymän jälkeen. Pitänee tehdä jonkinnäköinen kompromissi tässä. Mainitsin eilen, että en ainakaan haluaisi päättää nimeä ennen kuin näen vauvan, ja Wolfi tokaisi siihen, että taitaa olla ensimmäinen Neuburgin sairaalassa syntyvä nimetön vauva. :P

Vanhempieni kanssa pohdiskeltiin näitä nimeen liittyviä traditioita skypen välityksellä ja ihmeteltiin, että mitä jos ei tiedäkään vauvan sukupuolta? Tai mitä jos on luvattu poikaa ja maailmaan tupsahtaakin tyttö? Tai mitäpä jos lapsi ei näytäkään yhtään Matilta, vaan enemmänkin Aleksanterilta? En ole vielä saanut vastausta näihin päivän polttavimpiin kysymyksiin. Täytynee haastatella miestä kun hän tulee töistä kotiin.

***

Yesterday, thanks to the pressure from Wolfi's sister (:*) we had to come up with a list of names for the baby. We had, of course, given it a thought right in the beginning, but got a bit lazy recently. So now, we've composed a list of German-Finnish-international boy names and we are waiting for the feedback. 

I would say that finding a name to a multicultural kid is for sure more exciting than to the ordinary baby-Virtanen it would be, but it is also challenging. Name has to fit to Finnish and German mouth, and it would be nice if it wouldn't sound completely ridiculous in English either. Naturally also the last name has influence, and as it will be very German, it would be nice the name to sound somewhat Finnish (so that no one would think that our boy is just an ordinary German ;)).

I would have wanted our boy to be Kasper, but unfortunately my husband would not agree to that, as in German it means something like "a clown". As I am stubborn person, I refused to believe it, and thought it's just some Bavarian thing or maybe some youth-culture code word. Well, one day I bumped into the word in a real, official dictionary and had to give up. Surely I would not want my son to be called "clown".

My sister-in-law has come up with some ideas, mainly from Finnish name calender. One of the suggestions was Matti, and that for me is a definite no-no. I don't want my boy to be some mattinykänen (you might not know, but after his spectacular career, his life has been a bit less spectacular). It's funny to think that to someone this might sound like a very cute name, as for me it is middle-aged perhaps a little bit of an alcoholic kinda guys name. :D And don't get me wrong, there's for sure a lot of cute Mattis out there, it's just the image that I have in my head. A bit similarly I guess, like one of my suggestions Frans, which to Wolfi sounds like superoldschool Bavarian name.

It seems like here is a little cultural difference lying here in the name giving business. In Germany apparently it is common to decide the name already before the baby is born, as in Finland the name is the best-ever-kept secret and will only be revealed in a name giving celebrations few months after the baby is born. I guess we have to make a compromise here... Yesterday, when I said that I don't want to decide the name before I've seen the baby, Wolfi pointed out that it must be the first ever nameless baby to be born in Neuburg hospital. :P

When were talking about this with my parents, we were wondering, how can you give a name in advance? What if you don't know if it's gonna be a boy or a girl? Or if you are promised a boy and girl comes out instead, will it still be Mario? Or what if the baby looks nothing like Mario, but more like Gottfried? Definitely we have some big questions here...

8 comments:

  1. Mun Britti mies halusi antaa meidän pojalle nimen 'Jomppa'. Oli kuullut sen nimen Suomessa (Jorma --> Jomppa) ja se kuulosti hänestä kivalta. Yritin selittää että vaikka Jomppa taipuisikin hyvin sekä suomeksi että englanniksi, mun mielikuva Jompasta oli n. 60v suomalainen perusäijä, ja että nimi ei missää nimessä sovi meidän vielä vatsassa oleva vauvalle. :D Pojasta ei tullut Jomppaa :D :D

    ReplyDelete
  2. Hassu tuo Matti; puoliksi saksalainen sukulaispoika on nimenomaan Matti, muut lapset onkin sitten vähän saksalaisemmin nimetty. :D Selvästi saksalaiseen makuun.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mikäköhän siinä viehättää? :D Toisaalta ne varmaan miettii ihan samaa tosta mun Kasperista tai Fransista.

      Delete
  3. Täällä Saksassahan nimen on oltava käytännössä valmiina, oisko sen päättämiseen ja siis lapsen rekisteröimiseen joku 2-3 päivää aikaa. Ei siinä paljon ehdi siis pohdiskella, kyllä melkeinpä kaikilla on varmaan nimi valmiina. Meillähän tilanne oli vuosi sitten aika sama eli haussa oli joku nimi, joka toimii sekä Saksassa että Suomessa, jonka jokainen osaa heti lausua ja josta pojan sukupuoli myös selviää heti. Nimen piti olla järkevä ja lausuttavissa myös englanniksi, sitä kun kuitenkin tarvitsee joka käänteessä, vaikka ihan suomalais-saksalainen perhe ollaankin. Onneksi sopiva vaihtoehto löytyi sitten kuitenkin ihan täysin ongelmitta ilman mitään tuntikausien mittaisia nimikirjojen tutkimisia :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, näin olen kuullut, että kyse on myös byrokratiasta. Tai byrokratian luomasta perinteestä. Mitenköhän on edes mahdollista, että Suomen kaltaisessa, sääntöjä rakastavassa maassa voi lapsi olla nimetön niin kauan? :D

      Delete
    2. Ihan varmaan vaan siksi, että siellä on sosiaaliturvatunnus ja täällä Saksassa sen sijaan kasa paperia! Suomessahan lapsi pääsee sen takia välittömästi Systeemiin ;) Mutta joo, kyllä toi nimen kertominen vaati multakin vähän totuttelua. Etukäteen ei sitä kerrottu kellekään, mutta ilmoitettiin kyllä pojan syntymästä sitten heti nimen kanssa. Ois tuntunut tosi kummalliselta odotella, kun nimi oli kuitenkin jo virallisesti papereissa.

      Delete
    3. Itse olin näin etukäteen ajatellut, että nimi julkistetaan heti saksalaiselle perheenpuoliskolle ja todennäköisesti mun vanhemmille, kun ovat Saksaan tulossa, mutta pidettäisiin salassa suomalaisilta sukulaisilta ja kavereilta siihen asti, että päästään sinne pitämään nimiäiset. Mutta saa nähdä, oon aika huono pitämään salaisuuksia. :D

      Delete