Sataa, sataa ropisee, pilipilipom...

Sadekausi alkoi vihdoin, ah tätä autuutta (muistuttakaa mua tästä sitten kun valitan muutaman viikon päästä, että koko ajan on kosteeta, vaatteet ei kuivu, on kylmä jne.). Ihanaa kun ilma on taas vähän raikkaampi, saa vihdoin laittaa päälle jotain muutakin kuin viileimmät mahdolliset hellevaatteet ja energiaa riittää tehdäkin jotain.

Tuli tossa mieleen, että Suomessa asuessani olin aina niin varma, että mut on luotu elämään paikassa jossa on aina aurinkoista ja lämmintä. Nyt täällä ollessa, sateen alkua rukoillessa, en olekaan ihan niin varma. Niinkuin aiemmin jo mainitsin, sitä on jotenkin niin tottunut vaihtuviin vuodenaikoihin, ja se auringon ihmevoima, jonka olen Suomessa huomannut, perustunee nimenomaan siihen, että sitä on odotettu niin kauan. Koska nyt tämä sadekeli on jotenkin saanut aikaan saman vaikutuksen. Ihminen kaipaa sitä mitä hänellä ei ole, vai miten se meni?

Parasta täkäläisessä sadekaudessa on se, että suurin osa sateesta tulee yöllä ja aamupäivällä ja useimmiten keli kirkastuu iltapäiväksi. Eli aika täydellistä, etten sanoisi. :) Toivottavasti kelit pysyy jokseenkin tälläisinä seuraavat viikot (ettei nyt ihan pelkäksi vesisateeksi mene), sillä ensi viikon maanantaina me saadaan tänne vihdoin ne kauan, kauan odotetut vieraat, eli mun perhe. <3 saas nähdä taas kuinka paljon tulee kirjoteltua, mutta yritän nyt ainakin meidän pääsiäissafarista Murchison Fallseille raportoida.

***

Finally it's here, the rain season! Fresh air, energy to do something, possibility to wear something else than the tiniest, thinnest summer dress.... Remind me about these words in couple of weeks when I start to complain how nothing ever dries, it's cold and I cannot sleep at night because of the thunder. :P

When I still lived in Finland, I used to think that I am made for sun and warmth and definitely not for the Finnish weather. Well, well, travelling changes your mind doesn't it, and now I'm pretty sure that I'm actually more seasons-kind-of-a-girl. (If just the winter would be shorter....) The energizing power of the sunshine, I have now figured, is based on the fact that you did not see it in such a long time, and any day it can go away again. Now the rain has the same effect on me, because I was waiting for it so long. :D

Something else is also soon finally here; my family!! Only six more nights, and we get to show them this very interesting place where we live. ;)

Mielenmuutos.

Muutamassakin asiassa on tainnut jo mieli muuttua täällä asuessa, mutta nyt päällimmäisenä mielessä on kotiapulaisen palkkaaminen. Itsehän olin alunperin tätä ajatusta vastaan, mulla kun on päivät pitkät aikaa siivoilla ja puunata. Tuntui jotenkin ihan hölmöltä ajatukselta, että joku siivoais mun kotia sillä välin kun mä löhöön sohvalla kattomassa Masterchefiä. :D (Vaikka kävihän meillä Puolassakin kerran viikossa siivooja, mutta mä olinkin sillon kokopäiväduunissa.)

Noh, voin sanoa, ettei se nyt vieläkään ihan luontevalta tunnu löhöillä toisen puurtaessa, mutta kyllä siihen tottuu. :D Viime viikkoina en oo oikeastaan ollut kotonakaan siivoojan täällä ollessa, koska hän tulee aina niinä päivinä kun mulla on saksan kurssi. Ja on muuten ihan sairaan kivaa tulla puhtaaseen kotiin, varsinkin kun meillä on näitä karvakavereita täällä, ja sais olla koko ajan siivoomassa. Sen lisäks kaikki ulkona kuivatut pyykit pitää silittää, joten mulle tää apu on erittäin tervetullutta, koska oon silittämisessä ihan avuton. Meidän talo on melko pieni, ja hommaa täällä on rajoitetusti, joten siivooja tulee kahtena päivänä viikossa.

Viime viikolla meidän siivooja menetti toisen osa-aikatyönsä naapurin kanssa tulleiden erimielisyyksien takia, ja tunnen jonkunasteista velvollisuudentunnetta auttaa häntä samaan uusi työpaikka mahdollisimman nopeasti. Tämä tilanne on pistänyt ihan tosissaan miettimään sitä, miksi olin alun perin niin kovasti siivoojan palkkaamista vastaan. Tiedän, että täällä on paljon muita ulkomaalaisia, jotka kuten minäkin, tulee kulttuureista, joissa kotiapulaisen palkkaaminen kuulostaa ihan hullulta ajatukselta, eivätkä he tästä syystä halua apua palkata. Itse ajattelen tänä päivänä asiasta hieman toisin; kuinka hienoa on, että mulla on mahdollisuus antaa jollekin kunnollinen työpaikka, taata hyvät työolot ja ehkäpä tehdä jonkun elämä hieman helpommaksi. Vastapalveluksena mun oma elämä helpottuu. Täähän on ihan selkeä win-win-situation. Jotenkin vaan ne omasta kulttuurista tulleet arvot istuu aika syvällä.

Tässä pohdiskellessa tuli mieleen, kuinka hassusti sitä kiintyy joihinkin ihmisiin vaikkei heitä oikeastaan tuntisikaan. Huomasin tänään, että meidän päivävartija ei ollutkaan töissä vaan hänen tilallaan oli sijainen. Täytyy käydä kysymässä missä meidän Emma (mies, lyhenne nimestä Emmanuel) mahtaa olla. Toivottavasti hänellä on kaikki hyvin. Muita varsin mainioita persoonia meidän pihapiirissä on myös yövartija George, joka aina iloisesti toivottaa meidät tervetulleiksi takaisin kotiin, ja puutarhuri Bukenya, joka jaksaa aina hymyillen toivottaa "Good morning, madam, how are you, madam" ja joka on Kuban suurin fani. Kuballa on muutenkin jo melkoinen fanilauma täällä meidän asuinalueella; joka kerta lenkillä oltaessa vähintään muutama vastaantulija huutelee innoissaan "Kuba! Kuba!". Mulle ei oo vielä selvinnyt miten ne kaikki tietää Kuban nimen... :D

***

I have been thinking about a situation with our cleaning lady for couple of days now. She is working for us two days per week, and now she lost her other part time job. Our house is so small that there's not enough to do for a whole week, and somehow I feel responsible to help her find a new job.

At the same time I have been wondering why I was originally so much against the idea of hiring house help. It's just something that in my culture sounds ridiculous, especially because I am not working. But now I have changed my mind, because what's really wrong with that? We can afford it, we can provide someone secure, safe job and make our lives easier at the same time. And now really my original opinion starts to sound ridiculous.

Another thing I was just wondering is how attached you can get to people you don't even actually know. Today I noticed that our regular day guard Emma (shortening from Emmanuel) was not here, but there was some other guy instead of him. And I instantly started wondering if everything is ok, because people here cannot usually afford holidays and the reason of absence is most of the time not positive. I hope he is fine... Other guys here in our compound who I especially like are the night guard George who always greets us so warmly "welcome back!" and our gardener Bukenya who never forgets to ask Kuba how he is. :D Kuba has quite a few fans here already; every time we go for a walk, at least couple of people greet him "Kuba! Kuba!". Most of the time I have no clue who those people are. :D