Jumitus.

Nyt on päällä jotenkin kummallinen vaihe - toisaalta tuntuu, että viikot kuluu hujauksessa, justhan eilen oli sunnuntai ja nyt onkin taas perjantai. Toisaalta taas tuntuu siltä kuin eläisin samaa viikkoa aina vaan uudestaan, eikä aika oikeasti mene ollenkaan eteenpäin. Tuntuu kuin meidän kotilomasta olis jo kuukausia, mutta edelleen eletään helmikuuta.

Yritin eilen analysoida mistä tämä kumma tunne johtuu; tulin siihen johtopäätökseen, että aika tuntuu menevän nopeasti lähinnä saksan kurssin takia, ja siksi etten millään saa itseäni niskasta kiinni niiden toisten opintojen kanssa (aika loppuu kesken, apuaa). Aika taas matelee siksi, että odotan niin kovasti perheeni visiittiä tänne maaliskuun lopussa. Ihan kuin olisin odottanut sitä jo vuosikausia. :D

Nyt tässä pohdiskellessani tuli mieleen, että ehkä myös vuodenaikojen puuttumisella on jotain tekemistä tämän tunteen kanssa; ei ole kevättä jonka etenemistä seurata, "vain" ikuinen jumittava kesä. En siis todellakaan halua narista tästä asiasta, olen erittäin iloinen että ulos voi aina lähteä varvassandaalit jalassa ja kesämekko päällä. Tuli vaan mieleen.

Eli täällä ei mitään ihmeempää, jumitetaan vaan. :D

***

I feel like in a way weeks are passing by super-quickly; it was just Sunday and now it's Friday again. But then, on the other hand, it feels like I'm living the same week over and over again.

I was trying to analyze why I feel like this, and came up with a conclusion that time feels like flying because I'm quite busy with the German course, and because I've been way too lazy with the other studies and time is running (I have to finish the other studies by September).

I'm waiting so eagerly for my family to visit us in the end of March, and it feels like I've already waited forever. This is probably why I feel like time is not passing at all. I was also wondering whether the lack of seasons here makes me feel like time has stopped; there's no spring to look forward to, no mornings when it is a bit lighter, a bit sunnier and a bit warmer. There's just endless summer. Don't get me wrong, I'm not complaining, just wondering. ;)

I'm back

Jaahas, minkäslaisia tekosyitä blogihiljaisuudelle sitä tällä kertaa keksis...? Lupaan aina itelleni, että kirjottelen edes jotain vaikka olisinkin lomalla, mutta kummasti se aina jää. :P Kaipa sitä on niin paljon muutakin tekemistä.

Niin, että mikä loma? Meille tuli ikävä talvea ja kaikkia ihania ihmisiä, joten ostettiin joululahjaks lennot Saksaan ja Suomeen. Ajankohta valikoitui sen perusteella, että Wolfin veli vaimoineen saivat juuri vauvan, ja pitihän uuden sukupolven ensimmäistä päästä heti moikkamaan. Reissusta ei tiennyt kuin muutama ihminen, koska me haluttiin yllättää molempien perheet. Ja siinä taidettiin onnistua. :D

Kaks viikkoa talvea riitti mulle, ja oli ihan kiva palata takas tänne lämpöön. Varsinkin kun mun perheen Ugandan-visiittiin on enää muutama hassu viikko! Millonkohan sais alkaa laittaa paikkoja valmiiks vieraita varten?

Ennen meidän lomaa täällä oli aika tuskasen kuumat oltavat ja koska sadetta ei saatu viikkoihin, oli ilmanlaatukin melko kehno. Eli nautittiin kyllä puhtaasta, raikkaasta ilmasta koto-Suomessa ja -Saksassa, vaikkei kelit suurimmaksi osaksi kovin kummoiset siellä Pohjolassa olleetkaan. Nyt täälläkin on viilentynyt ja ollaan saatu myös muutama sadekuuro, eilen ukkosti melkein koko päivän. :)

Probably the best breakfast in Germany at Cafe Kate in Neuburg an der Donau.

Kiirettä on pitänyt saksan kurssin kanssa, ja pitäis noita toisiakin opintoja jaksaa viedä eteenpäin. Motivaatio hoi, missä olet? Tänään päätin maanantain kunniaksi skipata saksan tunnit (tekosyinä se, että naapuri on lomalla ja meillä on näin ollen auto-ongelma, sekä Kuban eiliset vatsavaivat; pitäähän sille seuraa pitää, jos on kerran kipeä), mutta voin ylpeänä ilmoittaa, että ainakin tähän mennessä oon käyttänyt aikani melko tehokkaasti nukkuen, Kubaa ulkoiluttaen, salilla käyden, opiskellen ja nyt blogia kirjottaen. Eli ehkä mun ei tarvi potea huonoa omaatuntoa lintsaamisesta?

***

I was trying to figure out good excuses for the blog silence, but could not come up with any... 

Before Christmas we decided that we wouldn't be able to wait till summer to see our families. So we bought flights home for January, strategically just after the newest member of Müller family was born. We wanted to surprise everyone, so only few people knew we were coming. And I think we managed quite well with the surprise. :)

Finland's best vegetarian food at Roots Kitchen

Two weeks of cold and darkness were enough for us and it was actually not that hard to come back here. Now the temperatures here have dropped a bit and there's been some rain showers so it's very pleasant actually. Of course I would have wanted to spent more time with family and friends. But luckily, I don't need to wait that long; in six weeks my family will come here, and I cannot wait to show them how interesting place Kampala is. 

The German course keeps me busy, and I should still find energy motivation to do the other studies too... Today I was being naughty and skipped the German classes, due to some logistic issues and Kuba being a bit ill. Excuses, I know, but I have actually been quite productive this morning; I have been sleeping, taking Kuba for a walk, at the gym, studying and now, finally, writing this blog... Soon could be time for a nap. ;)