Kulttuurishokki?

Noniin tätähän on odotettu, mietinkin jo, että miten voi muuttaminen aivan erilaiseen kulttuuriin sujua näin rypyttömästi. Eli viime aikoina on ilmeisesti alkanut kulttuurishokin kriisivaihe. Tuli kyllä ihan puskan takaa. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, ei suurempia ongelmia tai probleemeja. Nyt vaan on pari päivää ollu vähän turhan herkässä mielentilassa, kaikki pikkujutut tuntuu elämää suuremmilta takaiskuilta, eikä monella niistä ole edes mitään tekemistä Ugandan kanssa.

Vai miltä kuulostaa, että väännän itkua esim. siitä kun koira kakkaa matolle (vaikka sen pitäis olla jo jokseenkin sisäsiisti), ja juoksee ympäri parkkipaikkaa eikä tule takaisin vaikka käsken, tai siitä että meidän kylppäristä löytyi valtava, ällöttävä torakankaltainen otus. Tai että uskon portaissa kaatumisen olevan merkki siitä, että kaikki täällä ovat mua vastaan (ei käyny pahasti onneks).

Harmitukseen auttoi Fazerin sininen ja salmiakki lounaaksi :P (olisin halunnut lettuja, mutta en voinut tehdä, koska jauhot lensi eilen roskikseen, niissä oli jotain pikku mönkiäisiä, yök) Myös Euroopassa asumisesta unelmointi (Helsinki, Berliini, Tukholma, Köpis, Tallinna, Wroclaw, ihan mikä vaan kävis nyt), ihana mies ja übersöpö koira helpottivat oloa. Nyt on taas ihan okei päivä. :)

Että tämmöstä täällä. Nää jututhan varmasti kuuluu melkein jokaisen expatin elämään, ja kyllä tästä yli päästään. En vaan ihan tajua, että mistä tämä paha mieli nyt tuli, kun täällä on kaikki ihan hyvin.

***

It seems that I have finally reached the crisis phase of a culture shock. I was already wondering how well it has all gone. And it is all still well, nothing bad or weird has happened, maybe I'm just missing home. Anyway I'm sure this is temporary, hopefully very short-term state of mind, and I can get back to normal soon, as I am a bit tired of crying of all small things like finding a huge bug in our bathroom or Kuba pooping on the carpet.