Wednesday, December 24, 2014

Pikku potilas.

Lauantaina oli aika viedä Kuba kastroitavaksi. Muutaman minuutin ajomatkan päässä meiltä sijaitsee USPCA - järjestö, joka pelastaa koiria ja kissoja, hoitaa ne kuntoon ja antaa sen jälkeen adoptoitavaksi. Järjestön yhteydessä toimii myös eläinlääkärin vastaanotto, jossa Kuba kastroitiin
. En ollut ihan varma onko tuo kastraatio ehdottoman tarpeellinen, ainakaan poikakoiralle, mutta nettijuttuja lueskeltuani tulin siihen tulokseen, että eiköhän se ole ihan hyvä hoitaa pois alta. Meidän asuinalueella ja myös pihapiirissä on paljon koiria, enkä halua mitään ongelmia tulevaisuudessa. Jotkut perustelivat koiran kastraatiota sillä, että ei se kuitenkaan pääse halujaan toteuttamaan jos ei ole tarkoitus pentuja tehdä, ja joutuu näin ollen kärsimään halujensa kanssa... Noh, asiasta voi varmaan olla montaa mieltä, mutta meillä päätettiin nyt näin.

Saatiin aika leikkaukseen saman tien, ja ajateltiin, että ehkä se on ihan hyvä tehdä näin joulun alla, koska ollaan paljon kotona ja voidaan pitää pikku potilasta silmällä. Rutiinitoimenpidehän tuo leikkaus on, mutta aina voi tulla jotain häikkää....

Eläinlääkärin "leikkaussali" oli tosi karunnäkönen, ruosteisia pöytiä, narunpätkiä, joilla koira sidotaan pöytään leikkauksen ajaksi, eikä mitään ylimääräistä. En nyt kyllä muista miltä eläinlääkärin vastaanotto näyttää Suomessa, mutta olettaisin että hieman siistimmältä.

Kuba sai piikin peppuun, ja muutaman minuutin vaappumisen jälkeen oli taju kankaalla. Tässä vaiheessa poistuimme odotushuoneeseen. Toimitus oli ohi noin kymmenessä minuutissa, jonka jälkeen Kuba kannettiin autoon ja kärrättiin kotiin toipumaan. Seuraavana päivänä Kuba oli jo lähestulkoon oma itsensä.

Kyselimme eläinlääkäriltä kauluria Kuballe, jotta se ei pääsisi nuolemaan leikkaushaavaa, mutta lekuri vain totesi ettei se siihen ylety (??) Tämä kommentti aiheutti kyllä ihmetystä, koska en millään usko Kuban olevan mikään akrobatian ihmelapsi ja kyllä se yltää aivan mainiosti tekemään tuhoja haavan alueelle. Eilen sitten kipaistiin hakemassa se kauluri, koska Kuba ei jättänyt haavaa rauhaan; eläinlääkäri vaikutti olevan kovin ihmeissään.... Käy kyllä sääliksi Kubaa; kauluri päässä tyyppi on ihan apaattinen. Mutta pakko kai se on olla, ettei tuu mitään ongelmia. Joka tapauksessa ajattelin, että Kuba pääsee joulun kunniaksi eroon kaulurista.



***

On Saturday Kuba was castrated or as the vet said "we cut his balls off". The operation went fine, and we got our baby home right after. On the day of the operation he was a bit woozy, but already on Sunday almost like himself. On Monday we had to get him a collar to prevent him from licking the wound and he was not thrilled about that. But it was only for couple of days; on Christmas Kuba would be released from this suffer. ;)

2 comments:

  1. Törmäsin ensimmäistä kertaa blogiisi. Täällähän on vaikka mitä mielenkiintoista! Tuo kastrointikokemus kuulostaa kyllä hyyyvin erilaiselta kuin mitä Suomessa. Tosin oman edesmenneen koiran leikkauksesta on jo kymmenisen vuotta, mutta kyllä se taisi lääkärissä useamman tunnin viettää... Pikaisia toipumisia suloiselle pikkupotilaalle :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kuulla, että turinat kiinnostaa :) Tervetuloa!

      Delete