Aiemmin olen myös ihmetellyt miten kukaan voi antaa koiran nuolla kasvojaan, tai ylipäänsä mitään pään alueella olevaa.... Noh, sekin tunne on pikkuhiljaa hiipunut. Naamaa ei kyllä vieläkään saa kuolata, mutta jos nyt korvia ja hiuksia ihan vähän. Tekis vaan mieliä halia ja pusia koiraraukkaa koko ajan. Ehkä koira tekee tälle hygieniahysteerikolle hyvää. :D (Kummallista, miten musta onkin tullut niin tarkka, ei meillä kotona oltu turhan tiukkapiposia. Mikä on siis mielestäni hyvä asia.)
Oon ollut ehkä hieman laiska Kuban kouluttamisen kanssa, siltä ainakin itsestä tuntuu, mutta on se jo jotain oppinut. Kuba osaa istua, maata ja pysyä jopa hetken paikallaan käskystä. Jos sanon tietyllä äänensävyllä Kuban nimen, niin se ymmärtää tekevänsä jotain väärin ja lopettaa sen. Ainakin kymmeneksi sekunniksi. Eitäkin on harjoteltu, mutta se aina jotenkin jää ja yleensä karjaisen vaan nimen (Vaahteranmäen Eemelin tapaan). Sisäsiisteysharjotteluun oon yrittänyt panostaa kaikkeni, mutta sen kanssa on vieläkin oppimista. Kuba ei yleensä näytä kummempia merkkejä ennen pissaamista, joten on aika vaikea arvailla millon on hätä. Tällä hetkellä myös pidätyskyky on aika arvaamaton; välillä saattaa mennä kolmekin tuntia ja toisinaan taas tulee kolmet pissat tunnissa... Muutama viime päivä on mennyt tosi hyvin, päivän aikana sisälle on pissattu vain kerran (ehkä palkkion upgreidaus motivoi) ja muutamana aamunakin oli vastassa, uskomatonta kyllä, vain yksi lätäkkö. Aina silloin tällöin Kuba myös kävelee ovelle näyttämään, että nyt pitää mennä, muttei inahdakaan, eli pitää olla silmä tarkkana. Tästä kehityksestä ehdin jo innostua, mutta, mutta... ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Tämä aamu onkin mennyt siivoillessa. Jonain aamuina tuntuu, ettei millään päästä samaan rytmiin Kuban kanssa, ja aina se ehtii ennen kuin mä ehdin. Meillä on tiistaihin asti Wolfin kaveri kylässä, joten voipi olla että joudun kuurailemaan vielä lisää, kun normaali arkirytmi "häiriintyy". Joka tapauksessa omistajan motivaatio on tässä sisäsiisteysopetuksessa kohdillaan, koska pissan siivoaminen (ja siihen astuminen) alkaa pikkuhiljaa kauniisti sanottuna kyrpimään. Jos vaan sais ton tahmatassun sen ymmärtämään...
Kubaan ensi kertaa tutustuessahan meille kerrottiin että se on maltankoira. Noh, pikkuhiljaa alkaa epäilyttämään tuo lupaus; Kuba on jo nyt suunnilleen sen kokoinen kuin maltankoiran ilmeisesti pitäisi täysikasvuisena olla. Lisäksi sen turkki ei ole kyllä puhtaanvalkoista nähnytkään, ja karvan laatukin on aika erilainen kuin pitäisi. Mutta söpö se on kuin mikä. Eikä tämä mahdollinen puijaus meitä haittaa, kun emme puhdasrotuista koiraa olleet odottaneetkaan, mutta vähän arveluttaa kuinka isoksi tuo kaveri oikein kasvaa...
Kuba vs. Googlen kuvahaun about samanikäinen maltankoira. Etsi kymmenen eroavaisuutta. ;)
Ja nyt olis korkea aika siirtyä kirjoittelemaan viisaita sanoja maailmanrauhasta ja kulttuurienvälisestä kommunikaatiosta. Help!
***
It's funny how quickly you can get attached to a dog. Of course it was clear from the very beginning that Kuba is a family member. But nowdays I feel that he is more likely my baby than "just a dog". I just want to hug and kiss him all the time. :D I don't care anymore if he does something disgusting like eats poor little gekkos or other scheiße he finds outside. He is the cutest thing ever and the best dog in the world, says mami. ;)
Above is a picture of Kuba today and about the same age maltese puppy. When we first met Kuba we were told that he is maltese. Oh well, now I'm seriously starting to doubt the truthfulness of that. As you can see there is few differences between those two. But that's ok, as we were not looking for a pure-blooded show dog. And anyway he is superübercute and the shorter the fur the easier it is to take care of it. I'm just wondering how big Kuba will grow as he is already quite a big boy. :P
I've been a bit lazy with the training, at least as far as I think. But Kuba does know few things already: he can sit, go down and stay put for a while. And usually he comes when I call him (this would need a little bit more attention). And when I say his name with an angry tone, he knows he is doing something wrong and stops it, at least for 10 seconds. The most important training aka housetraining is still very much ongoing. This week we had some pretty good days and nights but this morning has been a bit harder again. Sometimes I just cannot get into the same rhythm with the puppy; he is always one step ahead. It's quite difficult to see when he needs to do his business, usually he is not really looking for place, he just pees wherever he happens to be at the moment. Now it seems that he can keep it even up to 3 hours but then every now and then he needs to pee 3 times per hour! Sometimes he does go to the door to show that he wants out, which is definitely some progress. Maybe upgrading his treats helped a bit. Anyway, at least this owner is very much motivated to do the housetraining as I'm starting to be pretty much finished with the cleaning... If just my little Kuba would understand...
And now would be about the time to start writing wise words about world peace and intercultural communication. Please help... :D
No comments:
Post a Comment