Study 'till you snore, shop 'till you drop.

Päätin siis aloittaa avoimessa yliopistossa Intercultural Communications-kurssin. Ilmottauduin kurssille viime viikon maanantaina, mutten päässyt vielä viime viikolla opintoihin kiinni. Syynä ei ollut opiskelijan laiskuus (yllätys) vaan pieni, hölmö byrokratian (?) porras; Jyväskylän yliopisto lähetti käyttäjätunnukset kirjastonsa sivuille postitse. Siis kyllä, perinteisellä etanapostilla. Kysehän on nyt netissä suoritettavista opinnoista, joiden maksaminen sujui vaivatta muutamassa sekunnissa nettipankin välityksellä. Kaikki muut tarvittavat tiedot tulivat sähköpostiin, mutta nämä tunnukset eivät. Että siinäpä sitten odoteltiin. Viikon loppuun mennessä kirje saapui vanhempieni luokse, joten tänä maanantaina alkoikin sitten ahkera opiskelu (just). Maanantaina sainkin jotain aikaiseksi ja sain luettua ensimmäisen osan kurssiin liittyvästä kirjasta. Eilinen menikin sitten lounastaessa ja torkkuessa, eikä lukemisesta tullut mitään. Tänään sain toisen osan luettua, ja pääsin ihka ensimmäisen kurssitehtävän kimppuu. Ja jo nyt ihan vähän kaduttaa, miksi piti tehdä elämästänsä vaikeampaa kuin olisi tarpeen. :D Aika kultaa muistot opiskelustakin, enkä ollenkaan muistanut kuinka vaikeaa on a) ymmärtää tieteellistä tekstiä ja b) yrittää kirjoittaa essee sen perusteella. No jaa, aloitettu mikä aloitettu, ei auta itku.

Mainitsinkohan jo, että tämän lisäksi päätin virkistää muistiani saksan kielen suhteen, ja aloitin saksankielisen romaanin lukemisen. Kirjan teksti on jokseenkin helppolukuista, mutta päätin että tarkistan sanakirjasta (tai Wolfilta) jokaisen sanan jota en ymmärrä tai muista. Aika hidasta on lukeminen.... Onneksi kirjan aihe on sentään kiinnostava: Saksaan adoptoitu nuori nainen etsii juuriaan ympäri maailmaa. Eilen löysin extempore-kirjakauppareissulla jokseenkin houkuttelevan näköisen oppaan saksan kieliopista (aika saavutus!), joten pitihän se ostaa mukaan. Nyt se odottelee avaamista tuossa vieressä. :P

Tänään opiskelun lisäksi oli suuri tuparishoppailupäivä, josta mainitsinkin jo viime viikolla. Naapuri vei mut "kaupungin parhaaseen" lihakauppaan Le Petit Villageen. Ja hyvältähän se lihatiski näytti. Oli possua, nautaa, vasikkaa ja kanaa, lähestulkoon kaikissa eri muodoissa, marinoimattomana ja marinadissa. Lisäksi tiskissä oli erilaisia juustoja ja leikkeleitä, mmm. Edelleen yllätyn monesti paikallisen lihatarjonnan monipuolisuudesta ja tässä kyseisessä puodissa tuoreuskin näytti olevan kohdallaan. Mukaan lähti 2 kiloa chipotle-makkaraa, 2 kiloa possun kyljyksiä, 3 kiloa kanan reisiä ja 4 kiloa nautaa pihveinä. Riittänee isommallekin porukalle... Hintaa ostoksille tuli noin seitsemänkymppiä; kuulostaa kohtuulliselta?

Vihannesostoksille siirryttiin tästä pikkuisesta rikkaiden (diplomaattien) laatukylästä hieman paikallisempiin maisemiin. Naapurini halusi näyttää mistä saa kaupungin halvimmat vihannekset. En tiedä pitääkö väite paikkaansa, mutta hyvä hinta-laatusuhde näytti olevan. Vihannes"markkinat" sijaitsivat piilossa teollisuusalueen muurien suojissa, hyvin hyvin pahalle haisevan, paikallisten suosiman teurastamon naapurissa. Heti autosta ulos noustuamme neljä-viisi miestä ilmestyi myymään säkkikaupalla tomaatteja, kurkkuja, munakoisoja, sipuleita, papuja ja lähes kaikkea muuta mahdollista. Kaikki vihannekset maksoivat noin 80 senttiä per kilo. Ja eikun auton takakontti täyteen! (Kotona sitten mietittiinkin, että mihin kummaan nämä kaikki säilöö...) Sisäpihan paras anti oli halvoista vihanneksista huolimatta mielestäni kuitenkin lähestulkoon ilmaiset ruusut; kimppu ruusuja lähti mukaan 50 sentillä. Jos nämä ovat mzungu-hintoja niin mitähän tämä paikallisille kustantaa?
Voipi olla, että ruuhkassa seisomisesta ja hajuhaitoista huolimatta näihin paikkoihin pitää päästä useamminkin shoppailemaan.

PS. Meidän viikonloppu alkaa N-Y-T nyt, koska huomenna on Ugandan itsenäisyyspäivä.

After hard thinking I decided to go for the Intercultural Communications course in the open university of Jyväskylä. So far I've finished the two first parts of the first course. I registered for the course already last week but I had to wait for username and password for the library page; they were sent by mail (!) which seemed rather weird to me as everything else is working via Internet. Oh, well... Now I've read few chapters of the course book, and oh Mann, it's hard text. Yesterday I fell asleep the laptop in my lap....zzZZzz. Even I hear quite often that my English is good, this book is like German to me. Well, what's started has to be finished, eh?

I also decided to start refreshing my German by picking a German book from our bookshelf. My intention is to check every word that I don't know or remember. It will take a while to finish, even the language in the book is quite easy. At least the topic is interesting; a girl adopted by German parents tries to find her roots by travelling around the world. Yesterday I found a rather interesting looking book about German grammar (some achievement, huh?), which is still waiting unopened next to me. :P

Apart from "hard" studying today, me and my neighbor went for shopping for our party on Saturday. First she wanted to take me to the best butchery in the city. It is in an upper-class shopping "village" called Le Petit Village, which is about 20 minutes drive away (without traffic). But the visit was worth of the drive; they have a lot of very good looking, fresh meat, and also cheese and cold cuts. Mmmm. After successful butchery visit (2kg of sausages, 3kg of chicken, 2kg of pork and 4kg of beef) my neighbor wanted to show me another place; the cheapest vegetable market in town. I would have not found there by myself; the "market" is hidden behind the walls of the industrial area, right next to very smelly, not-so-upper-class butchery. About a second after we parked, there was four-five men with bags of all kinds of vegetables surrounding us. Every vegetable costs always about 80 cents per kilo, quite cheap I think. After filling the trunk with the veggies, we went to a flower shop next door. The whole floor was covered with roses in every possible color, and the price, that was absolutely amazing: about 50 cents per bouquet. What a wonderful place. :) (If these are the mzungu prices, I'm wondering how cheap are the local prices then?)

PS. Our weekend starts right-about-now, thanks to the independence day of Uganda tomorrow!