Stereotypical Finn

Today I've got so interesting task to write about the common stereotypes of Finnish people and my thoughts of them, that I decided to share it with you:

The stereotypes I most often face while encountering people from other cultures and countries than mine are that Finnish people drink a lot of alcohol and love vodka, Finnish people love sauna and every Finn has a sauna in their home, Finnish people are quiet, unsocial and depressed and we commit a lot of suicides, Finnish people do not express their feelings, Finnish people are honest, well-educated and speak perfect English, and that Finnish people love metal music.

The stereotype of Finnish people drinking a lot of alcohol might be based on facts and statistics of alcohol consumption. We do consume a lot of it. As far as I have seen, Finnish tourists and for example exchange students encourage this stereotype with their alcohol consuming habits. I think that in Finland it is more acceptable, maybe even admired, to show that you are under the influence of alcohol, than in some other cultures. Finnish people traveling abroad then might not think that in that culture being drunk is not acceptable. Also in Finland, traditionally, alcohol is maybe not consumed so often than for example southern Europe, but in bigger quantities at once. So you see a Finnish person drunk more often than an Italian person, even the total alcohol consumption would be the same. Finnish people drinking a lot of vodka: this stereotype I do not quite agree with. Vodka is expensive in Finland and I think we are drinking more the lighter alcoholic drinks, like beer and cider. I assume this stereotype has something to do with Finland being so close to Russia.

Sauna is one of the most famous Finnish things, and it is true that sauna is a common thing to have at least in bigger houses and new apartments. Sauna is a significant part of our midsummer and Christmas traditions and it has long history being the place where women gave birth and men enclosed business deals. Not every Finn love sauna, but I do think this stereotype is quite accurate.

In Finland we have bigger need for personal space than in some other countries, which might encourage people to think that we are unsocial. We are used to live by ourselves and our core families and the distance to the neighbor might be big, as we are so few people in a big country. In some other countries people live with their whole extended family in smaller houses and the density of the population is much bigger than in Finland. In Finnish culture it is not encouraged to bother someone unless you have some real business to talk about. In Finland people also speak quieter, slower and maybe less than for example Spanish, which might give a picture of a quiet, unsocial person. People usually think that we must be depressed, because the winter is so long and so dark. Usually these people add that we have most suicides in the world in Finland, which is not true, but unfortunately we are quite high in the ranking. I do not think that Finnish people are more depressed than others. There is several other countries in the world with long and dark winter. And we have very light summer. Actually I think that we Finns are quite fond of our darkness and in Finland we know how to make most of the dark time, with Christmas lights, candles, fireplaces and so on. If there is any statistics of Finnish people being more depressed, I think it is because in Finland it is not a tabu and people seek for help more easily.

In Finland we have an attitude that being pessimistic is good, so you won't get disappointed. Also showing your good luck is sometimes not considered appropriate, instead modesty is admired, which might lead to Finnish people being shy showing feelings of happiness. Older generation might also not want to show their sadness, frustration or tiredness because one needs to be tough, but I think that among my generation this has changed.

I think that the stereotype of Finnish people being honest comes from the fact that we have very low corruption in our country. Also Finnish people abroad are often hard workers, who do their job quickly and can be relied on. Also according to a recent “wallet test” that was all over social media, Finnish people were the ones who were most likely to return the lost wallet with all its content. This was a conversation opener in my work place in Poland, where my Polish colleagues agreed that Finnish people are honest and can be trusted easily. Of course in reality, there is dishonest people also among Finns, but I think that we have quite high morale due to the lack of corruption in our country. We have transparency in our political system, we can trust the government, we have good social care, equality among citizens and more modest separation between rich and poor than in some other countries, which all encourage honesty.

The stereotype of Finnish people being well-educated comes probably from the newspaper articles and studies that praise our school system. And also from the PISA test results where Finland has usually been high. In Finland almost every one finishes at least the first nine years of school, because this is written in the law and quite hard to escape from. I don't know if after that Finnish people educate themselves more than for example other Europeans. But at least in Finland higher education is possible for every one and is not dependent of money. Due to good social care, children do not need to work to help their families survive, which enables them to use their time for education. Finnish people do usually speak quite good English, on my opinion for example better than Germans, which probably is due to the fact that we do not dub the TV programs and that Finnish is a rare language and to travel and to study in upper level one needs to know English.

Finnish people's reputation as metal music lovers is likely due to the fact that we have a lot of metal bands, the most famous being Eurovision winner Lordi. On my opinion Finnish people listen all kind of music, and I for example, cannot stand metal music, so I cannot confirm this stereotype.

So according to this, am I a stereotypical Finnish person? Let's see: I have had my fare share of alcohol, but nowadays the consumption is very low. I go to sauna twice a year; on Christmas and midsummer, I've never had a sauna in my home (if my childhood home is excluded). I might seem quiet and unsocial, but I can also be a social butterfly if necessary. I've never been depressed and never had suicidal thoughts (if teenage angst is excluded). I love to talk about my feelings, but sometimes it's hard to show that I am very happy or excited. I would like to consider myself as an honest person, but of course every one of us tells a white lie every now and then. I have university degree and my English is good (not perfect). I hate metal music.

Daytrip to Jinja

Back to last weekend - on Sunday we took off early in the morning and drove to Jinja, 80km from Kampala. Jinja is known of the Source of the Nile; the river Nile starts from there and flows all the way to Mediterranean. Jinja itself was not too exciting; sleepy town with way too many souvenir shops and a few once nice buildings. I was more excited to see water - I have always been fascinated of water; sea especially, but river is ok too. Here, at home we can see a glimpse of Lake Victoria from our backyard (you need to go to a specific corner of the garden), but being actually right next to the water is of course a different thing. It was so nice to breathe the fresh air and just admire the view. Unfortunately swimming is a no-no because of something nasty called bilharzia.

For an even more spectacular view we drove about 20 minutes away from the town to a lodge called The Haven for lunch. The way to the lodge went through a very small village, where people lived in huts and small cottages made from mud. The kids waived to us while we drove by. Exactly how my expectation was of an African village. :D We had nice lunch with gorgeous view at the lodge, but unfortunately it was too expensive to stay the night. :P We made it back home easily before dark - on the way there was also a lot of interesting things to see from outskirts of Kampala to some smaller cities and from tea plantations to jungle. After this trip I really got excited to see more of this ever-green country. :)

A camel?? I did not know we had camels in Uganda.

Local construction sites do not exactly fill the European standards.

The source.

The Haven.

Kampala Walking Tour

Se on maanantai taas ja aika kerrata viikonlopun tapahtumia. Torstaina saatiin ihka ensimmäinen vieras Etelä-Afrikasta asti, joten päätettiin vaihtaa löhöilyvaihde hetkeksi aktiivivaihteeseen ja turisteilla muutama päivä. Lauantaina osallistuttiin Kampala Walking Tourille, paikallisen leidin järjestämälle kävelykierrokselle ympäri Kampalan keskustaa. Meidän koti sijaitsee melko kaukana kaupungin keskustasta, eikä sinne ole ollut oikeastaan mitään asiaa, kun kaikki shoppailut, syömiset ynnä muut hoituu täällä expat-kukkuloilla ihan vallan mainiosti. Vähän alkoi jo hävettää, etten ole pahemmin nähnyt sitä oikeaa afrikkalaista elämää, paitsi auton ikkunasta. Joten tämä kierros toi tervetullutta vaihtelua ja uskalla väittää, että ymmärrän täkäläistä elämänmenoa hitusen enemmän nyt kuin perjantaina. Kävelykierros alkoi isenäisyyden patsaalta, josta pujottelimme ihmismassojen läpi minibussiasemalle. Kyseinen paikka on aika uskomaton näky, on vaikea kuvitella, että kukaan pääsee sieltä ikinä ulos. Mutta ilmeisesti siellä kuitenkin vallitsee jonkunnäköinen hallittu kaaos, jota tälläinen perusmzungu ei voi käsittää.

Bussiaseman jälkeen rauhoituttiin yhdessä kaupungin hindu-temppeleistä. Täällä asuu melkoinen määrä intialaisia, jotka lienevät temppelin pääasiallisia kävijöitä. Jotta kierros ei vallan uneliaaksi muuttuisi, suuntasimme nokkamme Ugandan ja oppaan mukaan koko Itä-Afrikan suurimmalle markkina-alueelle. Tässä vaiheessa tuli kyllä ikävä kotiin. Paikkaa ei voi sanoin kuvailla ja kamerakin oli ihan turha kapistus, joten parempi, että tulette itse tänne kokemaan kuinka kreisi meno kyseisessä paikassa on. Markkinoiden jälkeen oli aika kavuta moskeijan minareettiin ihailemaan Kampalaa koko kauneudessaan. Kolmensadankuudenkymmenen portaan kapuaminen musliminaiseksi pukeutuneena sai tuntemaan kiitollisuutta sitä kohtaan, että olen vapaa pukeutumaan niin kuin itse tahdon. Hiki tuli. Maiseman lisäksi moskeijakäynnin kohokohta oli paikallisten häiden todistaminen. Morsiuspari näytti jokseenkin länsimaalaiselta, mutta vierailla olikin sitten mitä eksoottisempia vaatteita. Tässä vaiheessa kolmen tunnin kävelykierros kävi jo kuudetta tuntia, maha kurni, jalkoja särki ja kiukutti, joten viimeisen puolen tunnin aikana ei ihmismassojen läpi tunkeminen kaupungin kiireisimmällä ostoskadulla enää kauheasti naurattanut. Olin enemmän kuin kiitollinen, kun löysimme automme edelleen sieltä minne se jäi ja saatoimme ajaa takaisin omaan naapurustoomme syömään KFCn burgeria kiiltäväksi kuuratussa ostoskeskuksessa. :P Joka tapauksessa kierros oli aivan ehdottomasti kokemisen arvoinen, ensi kerralla pakkaan eväät mukaan. ;)

***

It's Monday again and time to share last weekend's experiences. :) This weekend was different from our normal lazy home weekends. We got a visitor all the way from South Africa on Thursday, so also we, Kampala residents, decided to play tourists for a few days. TripAdvisor's nr. 1 activity in Kampala is a walking tour organized by local lady. We've been thinking to go to this tour for two months now, and finally we had perfect motivation to do it. The walking tour goes around Old Kampala, which has been, so far, unfamiliar area for us. We were guided from the Independence Monument to the organized chaos of Old Taxi Park, from the silence of a Hindu temple to the crazy hustle of Owino market (apparently biggest in East Africa) and from there to Aga Khan aka Gaddafi mosque, where we had breathtaking views over Kampala and we got to witness a Muslim wedding. It was so refreshing to see some real African life for a change! But after six hours of walking, endless crowds of people and clouds of exhaust fumes, I have to admit that I was more than happy to escape back to our empty, shining clean neighborhood mall (to eat KFC, but that't already too embarrassing to admit)...

Who said it would be easy?

On se aika hassua kuinka nopeasti tuohon (ei enää niin) pikku hauvavauvaan kiintyy. Tottakai Kuba otettiin vastaan heti alusta asti perheenjäsenenä, mutta jonkin aikaa meni tutustuessa ja koiran kummallisuuksia ihmetellessä. Muutama viikko sitten näin Kuban mussuttamassa pientä sisiliskoparkaa ja päällimmäinen ajatus oli "hyyyyyi, miten ällöä, et kyllä muhun koske ton jälkeen". Tätä tunnetta kesti ehkä puoli tuntia; eihän tuolle übersöpölle karvanassulle voi olla vihainen pidempään. Mutta nyt en enää voi olla vihainen sitä puolta tuntiakaan, vaan teki vauveli mitä tahansa niin se on äitin mielestä maaaailman paras hauva. :D (Tänään aamulla Kuba söi mun aamiaisgranolat, enkä ollut vihainen sekuntiakaan. Ja te tiedätte kuinka vakavasti suhtaudun ruokaan.)

Aiemmin olen myös ihmetellyt miten kukaan voi antaa koiran nuolla kasvojaan, tai ylipäänsä mitään pään alueella olevaa.... Noh, sekin tunne on pikkuhiljaa hiipunut. Naamaa ei kyllä vieläkään saa kuolata, mutta jos nyt korvia ja hiuksia ihan vähän. Tekis vaan mieliä halia ja pusia koiraraukkaa koko ajan. Ehkä koira tekee tälle hygieniahysteerikolle hyvää. :D (Kummallista, miten musta onkin tullut niin tarkka, ei meillä kotona oltu turhan tiukkapiposia. Mikä on siis mielestäni hyvä asia.)

Oon ollut ehkä hieman laiska Kuban kouluttamisen kanssa, siltä ainakin itsestä tuntuu, mutta on se jo jotain oppinut. Kuba osaa istua, maata ja pysyä jopa hetken paikallaan käskystä. Jos sanon tietyllä äänensävyllä Kuban nimen, niin se ymmärtää tekevänsä jotain väärin ja lopettaa sen. Ainakin kymmeneksi sekunniksi. Eitäkin on harjoteltu, mutta se aina jotenkin jää ja yleensä karjaisen vaan nimen (Vaahteranmäen Eemelin tapaan). Sisäsiisteysharjotteluun oon yrittänyt panostaa kaikkeni, mutta sen kanssa on vieläkin oppimista. Kuba ei yleensä näytä kummempia merkkejä ennen pissaamista, joten on aika vaikea arvailla millon on hätä. Tällä hetkellä myös pidätyskyky on aika arvaamaton; välillä saattaa mennä kolmekin tuntia ja toisinaan taas tulee kolmet pissat tunnissa... Muutama viime päivä on mennyt tosi hyvin, päivän aikana sisälle on pissattu vain kerran (ehkä palkkion upgreidaus motivoi) ja muutamana aamunakin oli vastassa, uskomatonta kyllä, vain yksi lätäkkö. Aina silloin tällöin Kuba myös kävelee ovelle näyttämään, että nyt pitää mennä, muttei inahdakaan, eli pitää olla silmä tarkkana. Tästä kehityksestä ehdin jo innostua, mutta, mutta... ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Tämä aamu onkin mennyt siivoillessa. Jonain aamuina tuntuu, ettei millään päästä samaan rytmiin Kuban kanssa, ja aina se ehtii ennen kuin mä ehdin. Meillä on tiistaihin asti Wolfin kaveri kylässä, joten voipi olla että joudun kuurailemaan vielä lisää, kun normaali arkirytmi "häiriintyy". Joka tapauksessa omistajan motivaatio on tässä sisäsiisteysopetuksessa kohdillaan, koska pissan siivoaminen (ja siihen astuminen) alkaa pikkuhiljaa kauniisti sanottuna kyrpimään. Jos vaan sais ton tahmatassun sen ymmärtämään...

Kubaan ensi kertaa tutustuessahan meille kerrottiin että se on maltankoira. Noh, pikkuhiljaa alkaa epäilyttämään tuo lupaus; Kuba on jo nyt suunnilleen sen kokoinen kuin maltankoiran ilmeisesti pitäisi täysikasvuisena olla. Lisäksi sen turkki ei ole kyllä puhtaanvalkoista nähnytkään, ja karvan laatukin on aika erilainen kuin pitäisi. Mutta söpö se on kuin mikä. Eikä tämä mahdollinen puijaus meitä haittaa, kun emme puhdasrotuista koiraa olleet odottaneetkaan, mutta vähän arveluttaa kuinka isoksi tuo kaveri oikein kasvaa...

Kuba vs. Googlen kuvahaun about samanikäinen maltankoira. Etsi kymmenen eroavaisuutta. ;)

www.honeypothounds.com 

Ja nyt olis korkea aika siirtyä kirjoittelemaan viisaita sanoja maailmanrauhasta ja kulttuurienvälisestä kommunikaatiosta. Help!

***

It's funny how quickly you can get attached to a dog. Of course it was clear from the very beginning that Kuba is a family member. But nowdays I feel that he is more likely my baby than "just a dog". I just want to hug and kiss him all the time. :D I don't care anymore if he does something disgusting like eats poor little gekkos or other scheiße he finds outside. He is the cutest thing ever and the best dog in the world, says mami. ;)

Above is a picture of Kuba today and about the same age maltese puppy. When we first met Kuba we were told that he is maltese. Oh well, now I'm seriously starting to doubt the truthfulness of that. As you can see there is few differences between those two. But that's ok, as we were not looking for a pure-blooded show dog. And anyway he is superübercute and the shorter the fur the easier it is to take care of it. I'm just wondering how big Kuba will grow as he is already quite a big boy. :P

I've been a bit lazy with the training, at least as far as I think. But Kuba does know few things already: he can sit, go down and stay put for a while. And usually he comes when I call him (this would need a little bit more attention). And when I say his name with an angry tone, he knows he is doing something wrong and stops it, at least for 10 seconds. The most important training aka housetraining is still very much ongoing. This week we had some pretty good days and nights but this morning has been a bit harder again. Sometimes I just cannot get into the same rhythm with the puppy; he is always one step ahead. It's quite difficult to see when he needs to do his business, usually he is not really looking for place, he just pees wherever he happens to be at the moment. Now it seems that he can keep it even up to 3 hours but then every now and then he needs to pee 3 times per hour! Sometimes he does go to the door to show that he wants out, which is definitely some progress. Maybe upgrading his treats helped a bit. Anyway, at least this owner is very much motivated to do the housetraining as I'm starting to be pretty much finished with the cleaning... If just my little Kuba would understand... 

And now would be about the time to start writing wise words about world peace and intercultural communication. Please help... :D

Fitneksestä.

Kiva pikku syysmyrsky ropisee ikkunan takana - rakeineen päivineen. :D mikään uus juttuhan tuo rankkasade ei täällä ole, aika usein iltapäivällä ukkoskuuro iskee vaikka aamu näyttäis selkeältä. Ihan mukavaa vaihtelua, ettei pääse helteessä sulamaan. Varsinkin kun mun ei yleensä tarvitse lähteä sinne sateeseen rämpimään. (Ainoa huono puoli on se, ettei meidän hemmoteltu sylikoira suostu ulos pissalle sateen yllättäessä...)

Sateisesta alusta huolimatta lauantain juhlat onnistuivat mainiosti, ja iltapäivällä aurinkokin paahtoi mukavasti. Ruokaa oli riittävästi, melkoisesti liikaa, muttei kuitenkaan aivan järjettömästi. Tänään jos saatais viimeset jämät napaan. ;) Mun kokkailuista erityisesti perunasalaatti ja mokkapalat meni hujauksessa, mutta vihannekset ei saksalaiselle lihasyöppökansalle maistuneet. ;) Tiedänpähän ens kerralla...

Asiasta polkupyörään. Eilen sain taas salilla käymisestä kiinni - lupasin itselleni, että koska mulla on täällä aikaa niin aion saada itseni timmiin kuntoon. Tähän mennessä menestys on ollut vaihtelevaa, koska joka toinen viikko on ollut vatsa kuralla tai jotain muuta kivaa. Toivottavasti nyt saisin olla 100% kunnossa hieman pitempään. Mun kauneusihanne on jo aika pitkään ollut sellainen kauniisti lihaksikas nainen, ei missään nimessä mikään langanlaiha malli. Valitettavasti mun itsekuri on aika lailla olematon, ainakin mitä tulee syömiseen, joten en nyt ehkä aivan vastaa ihannettani, mutta onpahan mitä tavoitella. ;) Mutta ei mulla mitään ongelmaa kroppani kanssa ole, niin kauan kun se toimii. Siitä ei tosin ole montaakaan vuotta kun oon ollut erittäin tyytymätön itseeni, mikä lienee parikymppisen naisen yleisin "sairaus". Ikä on varmaan tuonut lisää itsevarmuutta (tässä suhteessa ainakin, jossei muuten) eikä onnellisen parisuhteen merkitystä voi unohtaa. Uskon kuitenkin, ettei oman kropan hyväksymiseen tarvita toista ihmistä, jos vaan on onnellinen ja tyytyväinen omaan elämäänsä. Ei silloin jaksa murehtia, vaikka olis muutama sentti liikaa siellä täällä.

On ollut aika huvittavaa seurata suomalaisten nuorten naisten fitness-intoilua. Jollain tavalla ihailen näitä sisukkaita naisia, jotka poseeraavat Facebookissa ja Instagramissa vatsalihakset tiukkana. Mutta toisaalta säälin heitä, koska heidän elämänsä pyörii salilla käymisen, täydellisyyteen pyrkimisen ja syömisen ympärillä. (Munkin elämä pyörii kyllä välillä syömisen ympärillä, mutta vähän eri tavalla...) En vaan millään usko, että joku ihan tosissaan tykkää syödä riisiä, parsakaalia ja jauhelihaa joka päivä. Saati, että se olisi mielenterveyden ja fyysisen terveyden kannalta hyväksi. Mun mielestä tämä vallitseva kauneusihanne on kuitenkin terveellisempi kuin anorektisen laihojen mimmien ihailu (lihaksikkuuden eteen joutuu tekemään muutakin kuin olemaan syömättä), mutta miksi aina pitää pistää ihan överiksi. Sairainta on se, että lihaksikkuuden lisäksi nämä fitness-mallit ovat myös erittäin laihoja.

Mistä lienee johtuu, mutta tämä fitness-kreiseily näyttää olevan aika suomalainen ilmiö. (Kysyin mieheltä eikä hän tiennyt moisen ilmiön olemassa olosta Saksassa.) Tai ainakin se, ettei tämä ole vain pienen ryhmän hommaa, vaan joka kolmas mun ikäinen nainen tuntuu tähtäävän jonkinmoisiin fitness-kisoihin. Itsekin ehkä olisin hurahtanut, koska lihaksikas kroppa viehättää, mutta kiitos itsekurini ja rakkauteni ruokaan, en ole päässyt (joutunut) mielikuvaharjoituksia pidemmälle. Ja aviomies kiittää; hänen mielestään naisella ei kuulu olla näkyviä vatsalihaksia (tämä tietysti nosti esiin feministisen puoleni, koska tottakai naisella saa olla sikspäkki jos hän niin haluaa).

Joka tapauksessa haluaisin itse löytää sen täydellisen balanssin urheilun, terveellisen syömisen, nauttimisen ja mukavuuden välillä, ja jos sillä saisi vielä sen täydellisen kropan niin sekään ei haittaisi. Olisko jollain reseptiä? :)

***

Saturday's party was successful - despite of the scary, dark clouds in the morning we got a very sunny, hot afternoon. Food was plenty and we are still working on the leftovers, but for my surprise almost all the meat was gone. Maybe I have to believe that Germans are cold-blooded meat-eaters and there's no changing that fact. ;) 

What I really wanted to write about is the quite crazy fitness-fever that seem to have swiped over Finland in the last couple of years. It seems like at least every third young Finnish woman is completely hooked on toning their muscles and not only in a healthy way. I have a weird crush on these women - in a way I admire them and would like to be like them with their six-packs and visible arm muscles. In the other hand I feel sorry for them - their life is all about the next exercise and what you can eat and what not. This is probably the biggest reason why I'm safe from this madness- I love eating (did I mention it already?) and food, and it would be impossible for me to live with only minced meat, rice and broccoli. Seriously, if someone insists they really enjoy that I call them liars. :D

Even I sometimes dream about those abs, nowadays I'm pretty happy in my body, although this was not the case few years ago. Maybe age and happy relationship have changed my attitude to my body, but I think the most important is to be happy and satisfied in your life. Who cares about few extra centimeters if your life is good? With all the skinny, musclely, pretty girls who pop in my Facebook or Instagram stream it's sometimes hard to resist the thoughts "what if I would be like that?" But luckily then a thought of the cinnamon roll in the freezer or restaurant evening with friends replaces those silly thoughts. ;)

Study 'till you snore, shop 'till you drop.

Päätin siis aloittaa avoimessa yliopistossa Intercultural Communications-kurssin. Ilmottauduin kurssille viime viikon maanantaina, mutten päässyt vielä viime viikolla opintoihin kiinni. Syynä ei ollut opiskelijan laiskuus (yllätys) vaan pieni, hölmö byrokratian (?) porras; Jyväskylän yliopisto lähetti käyttäjätunnukset kirjastonsa sivuille postitse. Siis kyllä, perinteisellä etanapostilla. Kysehän on nyt netissä suoritettavista opinnoista, joiden maksaminen sujui vaivatta muutamassa sekunnissa nettipankin välityksellä. Kaikki muut tarvittavat tiedot tulivat sähköpostiin, mutta nämä tunnukset eivät. Että siinäpä sitten odoteltiin. Viikon loppuun mennessä kirje saapui vanhempieni luokse, joten tänä maanantaina alkoikin sitten ahkera opiskelu (just). Maanantaina sainkin jotain aikaiseksi ja sain luettua ensimmäisen osan kurssiin liittyvästä kirjasta. Eilinen menikin sitten lounastaessa ja torkkuessa, eikä lukemisesta tullut mitään. Tänään sain toisen osan luettua, ja pääsin ihka ensimmäisen kurssitehtävän kimppuu. Ja jo nyt ihan vähän kaduttaa, miksi piti tehdä elämästänsä vaikeampaa kuin olisi tarpeen. :D Aika kultaa muistot opiskelustakin, enkä ollenkaan muistanut kuinka vaikeaa on a) ymmärtää tieteellistä tekstiä ja b) yrittää kirjoittaa essee sen perusteella. No jaa, aloitettu mikä aloitettu, ei auta itku.

Mainitsinkohan jo, että tämän lisäksi päätin virkistää muistiani saksan kielen suhteen, ja aloitin saksankielisen romaanin lukemisen. Kirjan teksti on jokseenkin helppolukuista, mutta päätin että tarkistan sanakirjasta (tai Wolfilta) jokaisen sanan jota en ymmärrä tai muista. Aika hidasta on lukeminen.... Onneksi kirjan aihe on sentään kiinnostava: Saksaan adoptoitu nuori nainen etsii juuriaan ympäri maailmaa. Eilen löysin extempore-kirjakauppareissulla jokseenkin houkuttelevan näköisen oppaan saksan kieliopista (aika saavutus!), joten pitihän se ostaa mukaan. Nyt se odottelee avaamista tuossa vieressä. :P

Tänään opiskelun lisäksi oli suuri tuparishoppailupäivä, josta mainitsinkin jo viime viikolla. Naapuri vei mut "kaupungin parhaaseen" lihakauppaan Le Petit Villageen. Ja hyvältähän se lihatiski näytti. Oli possua, nautaa, vasikkaa ja kanaa, lähestulkoon kaikissa eri muodoissa, marinoimattomana ja marinadissa. Lisäksi tiskissä oli erilaisia juustoja ja leikkeleitä, mmm. Edelleen yllätyn monesti paikallisen lihatarjonnan monipuolisuudesta ja tässä kyseisessä puodissa tuoreuskin näytti olevan kohdallaan. Mukaan lähti 2 kiloa chipotle-makkaraa, 2 kiloa possun kyljyksiä, 3 kiloa kanan reisiä ja 4 kiloa nautaa pihveinä. Riittänee isommallekin porukalle... Hintaa ostoksille tuli noin seitsemänkymppiä; kuulostaa kohtuulliselta?

Vihannesostoksille siirryttiin tästä pikkuisesta rikkaiden (diplomaattien) laatukylästä hieman paikallisempiin maisemiin. Naapurini halusi näyttää mistä saa kaupungin halvimmat vihannekset. En tiedä pitääkö väite paikkaansa, mutta hyvä hinta-laatusuhde näytti olevan. Vihannes"markkinat" sijaitsivat piilossa teollisuusalueen muurien suojissa, hyvin hyvin pahalle haisevan, paikallisten suosiman teurastamon naapurissa. Heti autosta ulos noustuamme neljä-viisi miestä ilmestyi myymään säkkikaupalla tomaatteja, kurkkuja, munakoisoja, sipuleita, papuja ja lähes kaikkea muuta mahdollista. Kaikki vihannekset maksoivat noin 80 senttiä per kilo. Ja eikun auton takakontti täyteen! (Kotona sitten mietittiinkin, että mihin kummaan nämä kaikki säilöö...) Sisäpihan paras anti oli halvoista vihanneksista huolimatta mielestäni kuitenkin lähestulkoon ilmaiset ruusut; kimppu ruusuja lähti mukaan 50 sentillä. Jos nämä ovat mzungu-hintoja niin mitähän tämä paikallisille kustantaa?
Voipi olla, että ruuhkassa seisomisesta ja hajuhaitoista huolimatta näihin paikkoihin pitää päästä useamminkin shoppailemaan.

PS. Meidän viikonloppu alkaa N-Y-T nyt, koska huomenna on Ugandan itsenäisyyspäivä.

After hard thinking I decided to go for the Intercultural Communications course in the open university of Jyväskylä. So far I've finished the two first parts of the first course. I registered for the course already last week but I had to wait for username and password for the library page; they were sent by mail (!) which seemed rather weird to me as everything else is working via Internet. Oh, well... Now I've read few chapters of the course book, and oh Mann, it's hard text. Yesterday I fell asleep the laptop in my lap....zzZZzz. Even I hear quite often that my English is good, this book is like German to me. Well, what's started has to be finished, eh?

I also decided to start refreshing my German by picking a German book from our bookshelf. My intention is to check every word that I don't know or remember. It will take a while to finish, even the language in the book is quite easy. At least the topic is interesting; a girl adopted by German parents tries to find her roots by travelling around the world. Yesterday I found a rather interesting looking book about German grammar (some achievement, huh?), which is still waiting unopened next to me. :P

Apart from "hard" studying today, me and my neighbor went for shopping for our party on Saturday. First she wanted to take me to the best butchery in the city. It is in an upper-class shopping "village" called Le Petit Village, which is about 20 minutes drive away (without traffic). But the visit was worth of the drive; they have a lot of very good looking, fresh meat, and also cheese and cold cuts. Mmmm. After successful butchery visit (2kg of sausages, 3kg of chicken, 2kg of pork and 4kg of beef) my neighbor wanted to show me another place; the cheapest vegetable market in town. I would have not found there by myself; the "market" is hidden behind the walls of the industrial area, right next to very smelly, not-so-upper-class butchery. About a second after we parked, there was four-five men with bags of all kinds of vegetables surrounding us. Every vegetable costs always about 80 cents per kilo, quite cheap I think. After filling the trunk with the veggies, we went to a flower shop next door. The whole floor was covered with roses in every possible color, and the price, that was absolutely amazing: about 50 cents per bouquet. What a wonderful place. :) (If these are the mzungu prices, I'm wondering how cheap are the local prices then?)

PS. Our weekend starts right-about-now, thanks to the independence day of Uganda tomorrow!

Happy 3rd of October, Germany! :)

Yesterday we had a big party in the residence of the ambassador, and I must admit I do enjoy these events, as long as I can be guest and take it easy. ;) And even more now that the language in the parties is English and I can understand the speeches. :D I had the honor to finally meet our new ambassador. He seems to be pretty easy-going guy, dancing with his wife in the crowd after the official part. A night full of nice people, tasty food, enough drinks, good music, gorgeous views and relaxed atmosphere. :)

How much is enough?

This morning I had a meeting with our neighbor about our coming joint housewarming party. We decided to organize the party together by the compound pool as we intended to invite same group of people anyway. The meeting was rather interesting, I think, and that's why I wanna share it with you.

So the intention of the meeting was to agree what to buy and prepare and how much and who is responsible of what. The usual, you know. Yesterday evening I prepared a small list of the foods I would like to have. I also checked from Internet how much meat and other things you should expect one person to eat. All together we should have around 20 adult guests and 10 kids. According to a Finnish webpage the amount of meat per person should be around 200g. On top of that there should be about the same amount of vegetables, salads and other side dishes. Plus 40g of bread. Kids would eat half of it. I know, for some of you so specific gram amounts might sound ridiculous. But I hate, absolutely hate, throwing food away, so I don't want to have too much of it. Of course I thought we'd add some extra for the ones who skipped breakfast.

Anyway, I went and showed my calculations to my Polish-German neighbor. She seems to be the planning type also, as she had her own lists prepared. But she was rather shocked about the amount of meat that I had calculated. She wanted to double, maybe even triple it. I'm a bit stubborn and as it is also our money that is involved, I had to disagree. But my neighbor kept her mind, and so we agreed to disagree for now (we decided to ask a French guy, who hosted grill party earlier, how much meat he bought for the same group). Ok, so let's say that we have the ~13 kilos of meat for the crowd mentioned earlier as my neighbor suggested. There has to be some sides of course. I had some grilled veggies, mushrooms and a couscous salad on my list. My neighbor accepted all of these, although she was not convinced someone would eat the veggies and the mushrooms ("I love grilled vegetables and mushrooms!" "But it's not food for you, we will offer what other people want to eat.") Well, I wanna at least have the vegetables, I'm sure someone else likes them too. What my neighbor had in mind was onion bread for starter (I'm looking forward to that :)), cabbage salad, tomato salad, bean salad and potato salad. Plus bread. For dessert there will be altogether five or six cakes. Okey dokey.

Now, my point is not by any means to diss my neighbor as her plans were as good as mine, just different. But I do think the above is absolutely insane amount of food. Here, I cannot not think about our wedding planning in Poland and the crazy amount of food the hotel wanted to offer us. And how we decreased the amount and still it was too much. So what I was thinking is, is this a cultural thing (I love to make all issues "cultural differences")? That in Finland we count the food exactly so that everyone gets something in their belly and it is ok if the food finishes in some point. And in Polish culture (and maybe German?) there has to be always, always food on the table even if no one would be hungry anymore. Or does this have something to do with my education, that I like to calculate and be cost effective? Or maybe it's just simply me being cheap? Also what I noticed is how different things word grill party brings in mind. For me it's some good meat, maybe some sausages, but as much grilled paprika, zucchini, onions, corn and those lovely mushrooms. For me BBQ is definitely not only meat. On the other hand to my neighbor, grill party means loads of meat and different salads as a side dish.

Anyhow, next week should be interesting, especially Wednesday when we will go buy the meat and the veggies with my neighbor. I try to behave and be flexible when necessary. ;)