Monday, September 8, 2014

Monday blues.

Oma mielikuvani ja varmasti myös monen muun mielikuva on, että Afrikassa on kuumaa ja kuivaa. Täällä Kampalassa tuo mielikuva on haihtunut kuin pieru Saharaan, en nimittäin edes muista milloin viimeksi olisi ollut sateeton päivä. Kampala sijaitsee aika tarkalleen päiväntasaajalla, eikä täällä luonnollisesti ole meikäläisiä vuodenaikoja. Mutta ihan syksyltä tämä kyllä tuntuu, varsinkin kun sateessa lämpötila laskee lähemmäksi viittätoista kuin kahtakymmentä astetta. Kuuma ei ole vielä tullut muualla kuin autossa, eikä aurinkoakaan ole päässyt ottamaan kuin muutaman tunnin. Ei sillä, että olisin tänne tullut vain aurinkoa ottamaan, mutta täytyy sanoa, että olen hieman yllättynyt. Nyt on aluillaan toinen sadekausi, ja vettä on tosiaan tullut. Sade täälläpäin on harvemmin kotoista tihkua; ämpäristä kaataminen sopii paremmin kuvaamaan täkäläistä sadekuuroa. Ennen vanhaan kun Suomessakin talvet olivat valkoisia, sade täällä kesti noin kymmenen minuuttia, jonka jälkeen aurinko paistoi jälleen. Nyt näyttää siltä, että ilmastonmuutos on tuonut tänne jatkuvammat sateet, mikä aiheuttanee erinäisiä ongelmia varsinkin köyhälle paikallisväestölle. Tänään saatiin jopa rakeita. Mutta onneksi paremmin tietävät kolleegat ovat kertoneet, että kyllä se aurinkokin jossain vaiheessa lämmittää, joskus tammi-helmikuun tienoilla (jolloin on tietysti erityisen nautinnollista miettiä Suomen kelejä uima-altaalla loikoillen).

Sateinen keli on myös omiaan vahvistamaan tämän hetkistä tunnelmaa. Alan nimittäin olla jokseenkin turhautunut siihen, ettei tavaroitamme vieläkään näy eikä kuulu. Päinvastoin kuin virheellisesti aiemmin väitin, ei meidän kuorma ole ilmeisesti edes lähtenyt Mombasasta, jossa se on kolmatta tai neljättä viikkoa. Ja tuntuu, ettei viivästykseen ole mitään syytä, tai mulle ei sitä ole ainakaan kukaan kertonut. Mutta me emme suinkaan ole ainoita, joilla on vaikeuksia omaisuutensa kanssa; naapurimme autot ovat olleet täällä Kampalassa jo muutaman viikon, mutta he eivät ole onnistuneet saamaan niitä ulos sieltä missä ikinä niitä säilytetäänkin. Ja täällähän ei paljon liikuta ilman autoa....

Jottei nyt ihan vallan negatiiviseksi menisi niin kertaanpa tähän vielä varsin mukavan viikonlopun tapahtumat. Lauantaina vietin päivää Wolfin kolleegan grillibileissä, ja viihdyin varsin mainiosti jopa ilman miestäni joka oli pelaamassa futista. Jutteleminen näiden kolleegoiden kanssa vahvisti käsitystä siitä, että meillä on täällä aika mainio porukka. Sain myös kutsun torstaiaamukahville erään toisen kolleegan luokse, joten on jotain mitä odottaa tällä viikolla, kun ei ne tavarat näköjään odottamalla tule... Sunnutaina vietimme suht laiskan päivän, jonka kruunasi illallinen Mediterraneo-nimisessä ravintolassa. Italialainen ruoka oli ihan mukiinmenevää, joskin aika tyyristä. Mutta paikka itsessään oli niin ihana (erittäin tunnelmallinen, sokkeloinen terassi "amerikkalainen maalaistalo"-tyylisillä huonekaluilla, köynnöksillä ja kynttilöillä koristeltuna) etten oikeastaan edes välittäisi vaikka eteeni tuotaisi lautasellinen hernekeittoa (mmm, hernekeittoa....). Eli tämä paikka varmasti näytetään myös kaikille tuleville vieraille. Tällä hetkellä odottelen, että siivooja tuo mulle lounasta (kova elämä). Listalla on tänään 'rolex', paikallinen erikoisuus, eli chapatiin kääritty kasviksilla täytetty munakas. Saa nähdä onko se kaiken kuulemani hehkutuksen arvoista.

***

It's Monday and I am on a Monday mood... The weather here lately haven't been exactly what I thought African weather would be. It's rainy and cold, today we even got something resembling snow (!). But to be fair the sun has shown itself every day at least for couple of hours.

What really annoys me is that there seems to be no progress what so ever with getting our things. I already optimistically thought they would on their way from Mombasa, until on Friday I heard they never left. Unbelievable. I feel like slowly but steadily I'm getting insane, which will probably not be good for our marriage...

Anyway, to more positive things; the weekend was good. On Saturday I spent some time in Wolfi's colleague's grill party and chatting there with people made me even more convinced that the group is very nice. On Sunday we had dinner in an Italian restaurant called Mediterraneo. The food was good, although quite pricey, but the place itself is a gem. I loved it from the first second, so romantic and cute. So I would have not cared if they'd served me microwaved spaghetti (ok, I would have cared a bit). Now I'm waiting eagerly for my lunch: I sent the housekeeper to buy some 'rolex' from the market (rolex is apparently omelette wrapped in chapati and filled with vegetables). We will see if it is as good as I've heard.


No comments:

Post a Comment