I knew when I met you an adventure was going to happen.*

Me siis muutetaan Wolfin työn perässä Afrikkaan, tarkemmin sanottuna Ugandan pääkaupunkiin Kampalaan. Uganda oli meidän listalla siellä häntäpäässä (allekirjoittaneesta johtuen), enkä tosiaankaan Aasiasta haaveilleena hyppinyt innosta kuullessani tästä päätöksestä. Mutta alkushokista huolimatta yritin pitää mielen korkealla. Wolfin innostus uudesta "kotimaasta" tarttui vähitellen muhunkin ja muutama viikko sitten, odotellessamme viimeistä vahvistusta uudesta kohteesta, mietin jo, että olispa tyhmää jos nyt jouduttaiskin jonnekin muualle. :P

Ensimmäisenä ajatuksena tälläselle Afrikka-neitsyelle (okei, oon käyny Tunisiassa joskus 15 vuotta sitten) nousi stereotyyppinen "asutaanko me siellä sit jossain mutamajassa alkuasukasheimon keskellä ja paimennetaan vuohia"? Tässähän ei tietysti olis mitään vikaa, mut... Pikaisen perehtymisen jälkeen totesin, että taidan yllättyä kuinka modernilta tää kyseinen kaupunki näyttää verrattuna mun mielikuvaan. Oon kyllä edelleen varautunut pahemman luokan kulttuurishokkiin. :D Olin myös huolissani kaikenmaailman taudeista (miksi ne laittaa tämmösen informaation heti ekoille sivuille matkaoppaassa??), mutta nyt sekin pelko on vähän rauhottunu. Ennen lähtöä saadaan jos jonkinmoista piikkiä, ehkä niillä pärjää. Ja maalaisjärjellä. Tauteja todennäköisemmin "mzungu" eli valkonaama joutuu lasarettiin liikenneonnettomuuden vuoksi (ei kyllä lohduta hirveesti). Mutta ehkä tähänkin auttaa maalaisjärki ja mun ylenpalttinen varovaisuus. Ja nämä molemmat negatiiviset puolet olis kyllä ollu missä tahansa Aasian-kohteessa, joita meidän listalla oli.

Kampalassa asuu Wikipedian mukaan yli 1 600 000 ihmistä, joten se tulee olemaan selkeästi suurin kaupunki missä oon asunu (verrattuna Helsinkiin, Nicosiaan ja Wroclawiin ei paljoa tarvita että on suurempi :D). Kuuleman mukaan siellä asuu aika paljon ulkomaalaisia, esim. vapaaehtoistyöntekijöitä ja useiden eri maiden suurlähetystöjen työntekijöitä. Saksan konsulaatti on ainoa konsulaatti Wroclawissa ja suurlähetystöjähän täällä ei tietysti ole, joten Kampalassa nähdään sitten ensimmäistä kertaa onko diplomaateilla jonkunnäkönen oma yhteisö. :P

Ensisilmäyksen perusteella vaikuttaa, että Kampalasta löytyy kyllä ravintoloita, shoppailua ja supermarketteja (ainakin niille joilla on rahaa), ja jos haluaa voi "oikeaa" Afrikkaa paeta melko helposti. Mutta tämähän ei tietysti ole meidän tarkoitus, vaan maailmalle on lähdetty nimenomaan näkemään jotain erilaista. Luulen, että tästä tulee yksi mun haasteista. Etten hautaudu sohvannurkkaan, muurien ympäröimään kotiin. Mussa nimittäin asuu pienen seikkailijan lisäksi myös raukkamainen pelkuri, joka mielellään menisi sieltä missä on itselle mukavin. Noh, mukavuusalueelta poistumistaitoa saa varmasti harjotella seuraavan neljän vuoden aikana.

Tällä hetkellä odotukset on siis aika ruususet; aurinkoa, lämpöä, rentoa elämää, kotirouvailua, mutta myös uusia kokemuksia sen kotimuurin ulkopuolella. Ehkä muutama villieläinkin vaikken niitä kovin kiehtovina pidäkään (meri on enemmän mun juttu kuin safari). Saa nähdä miten käy, mutta jännittäviä hetkiä ainakin ihan varmasti. ;) Ensimmäinen oikea kosketus saadaan kun mennään toukokuussa viikoks kattelemaan uutta kämppää Kampalasta. Varsinainen muuttohan tapahtuu elokuun alkupuolella, eli siis neljän kuukauden päästä (!!!)

So it is that we are going to move to Africa. To be more specific, to Uganda's capital Kampala. Honestly, Uganda was not the 1st nor the 2nd choice for me and it was quite a shock to hear about this back in January. Gladly I have had time to adjust to the idea, and the excitement of Wolfi was catching. Now I must say I would be dissapointed if someone would come and say that we will not move there after all. :P

As an Africa-virgin, I had quite a stereotype in my head about our future: tending goats in an aboriginal village and living in a mudhut. :P After some research I believe this picture not to be very accurate, and I think I will be surprised how modern things you can find in Kampala. But I'm still prepared for a culture shock. :P I was also pretty worried about all kinds of diseases, but comforting or not, I read that more likely for a "mzungu" is to get hurt in an accident than getting some terrible disease. Let's hope we will be lucky and there's no need to test either of these. In any case these hazards would have existed also in several other places on our list.

In Kampala lives 1 600 000 people and it is by far the biggest city I've lived in. There's quite a lot of foreigners too, for example as volunteers and employees of embassies. So maybe we will finally see if this diplomatic community (some image I have in my head) exists. :P It also seems that there is well enough restaurants, shops and supermarkets for us to explore in Kampala and if we'd like it would not be too hard to hide from the "real" Africa. But this is not the point of course. The point of travelling and moving into a whole new world is to explore and see different things than we would at home. I think this will be one of the big challenges for me, as in addition to the tiny explorer I also have a coward inside me who would like to go where it is most comfortable. :D Well, that will be tested during the next four years for sure.

At this moment my expectations are quite romantic; sun, easy going life, housewifing, but also seeing and doing new things. Maybe even meeting few lions and zebras, even though safari was never my dream. :D The first real experience will be our home searching trip in May, and then moving in August. Which is in four months (!!!)

*A.A.Milne