Saturday, April 26, 2014

Aika juoksee.

Hohhoh, nyt menee aika niin nopeesti että putoan kohta kyydistä! Just äsken oli maaliskuu ja odottelin malttamattomana, että huhtikuu tulis jo ja kaikki kivat jutut sen mukana. No huhtikuu tuli ja melkein menikin jo, Berliinissä ja Suomessa on käyty, ajotunnit viimeistä vaille suoritettu (ei ikinä enää,  jooko?). Tää työviikko (huima kolmen päivän mittainen) meni niin nopeesti etten ehtiny paljon miettiä mitä tuli tehtyä vai tuliko tehtyä mitään.

Vaikka ihana ja kauan odotettu Suomi-loma on jo takana, on paljon muita jännittäviä juttuja tulossa. Kuten just nyt: polttariviikonloppu! :) Eli nokka kohti Berliiniä taas (eihän siellä voi liian usein käydäkään ;)), ja parin päivän mittaset treffit mun ihanan kaasoni kanssa voi alkaa!

***

Time flies so fast that soon I will be left behind. :P it was just March and now it is almost May! Even the long waited Finland holiday is now gone (but next already in few months!), there's so many more things to look forward to. For example this weekend's bachelorette party! :) So Berlin: I'm coming again!

Friday, April 25, 2014

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

...ja on laiskan bloggaajan pelastus, eli tässä teille:

Berlin
Helsinki

Potsdam
Potsdam
Espoo
Koti <3

Berlin
Potsdam
Potsdam
Berlin

Tallinn
Berlin

Tallinn
Berlin
Berlin

Potsdam
Tallinn
Berlin
Espoo


Friday, April 18, 2014

Berlin - my new favorite city ;)

Berliini oli jälleen kerran mielenkiintonen, täynnä tekemistä ja näkemistä. Reissu oli pisin tähän mennessä, joten aikaa tekemiseen oli kivasti. Meillä ei ollu kovin tarkkaa suunnitelmaa etukäteen; muutamaa tapaamista lukuunottamatta.

Wolfin vuokraama kämppä sijoittui Friedrichshainin hipsterikortteleihin. Kämppä oli tosi siisti ja sopivan kokonen kahdelle. Ihaninta kämpässä oli nariseva old school puulattia. :) myös sijainti oli hyvä; ei liian kaukana "kaikesta", mutta ei myöskään ihan Warschauer Straßen hulinassa. Ensimmäinen ilta oli normaalista poikkeva Berliini-kokemus; käytiin Wolfin Berliinin laitamilla asuvan kolleegan luona grillailemassa. Alueen ei uskois edes kuuluvan Berliiniin, vaan se vaikutti enemmänkin itsenäiseltä pikkukylältä.

Sunnuntaiaamu startattiin perinteisesti brunssilla (tai no oikeastaan nää "aktiiviurheilijat" alotti juoksemalla ;)) yhdessä Simon-Dach-Straßen loputtomista brunssitaivaista. :) sunnuntaina oli normaalista poiketen kaupat auki, joten iltapäivä kului shoppailessa. Huomasin, että H&Mn lastenosastolla oli aika kivoja mekkoja ja ajattelin kokeilla ihan huvinvuoks (mut tuntevat tietää että oon hieman vajaamittainen). Kuinka ollakaan, löyty kaks ihan täydellistä mekkoa ja vielä about puoleen hintaan naisten vastaavista. Mut ei kerrota kenellekään, että ostan vaatteni lastenosastolta, jooko? Sunnuntai-iltana syötiin ihan kivaa vietnamilaista ja jälkkäriks Berliinin suosituinta jätskiä (jonosta päätellen).

Maanantaina oli vuorossa lähiseutumatkailua Potsdamissa. Potsdam oli yks niistä kylistä (tai siis kaupungeista), joista en oo kuullutkaan, mutta jotka onnistuu yllättämään erittäin positiivisesti. :D Potsdamin vanhakaupunki on tosi laaja; nättejä, vanhoja kivitaloja yksi toisensa perään sekä jättimäinen puisto, jossa oli aivan mielettömiä linnoja. Niin mikä Versailles? :P Ainiin, ja Potsdamista löyty myös isoin (aka ainoa) koskaan näkemäni salmiakkikauppa! Maanantai-iltana palattiin Berliinin vilinään ja käytiin leffassa kattomassa A Long Way Down. Suosittelen ehdottomasti! Leffa, joka saa mut itkemään ja nauramaan (ja vieläpä samanaikaisesti) saa mun pyytettömän kannatuksen. Ja lisäks leffassa yhtenä pääosanäyttelijänä oli Aaron Paul aka Breaking Badin Jesse. :)

Tiistaiaamupäivä oli pyhitetty virallisille asioille ulkoministeriössä. Vartijoilla oli hieman pohtimista kun haluttiin viedä Lidlistä ostetut tuliaiset (mm. kaks makuupussia ja matkalaukku) autoon, joka oli parkkeerattu ministeriön parkkihalliin. Tunnen itteni aina ihan urpoks, kun on niin tarkat turvallisuussysteemit, sama juttu lentokentällä. Näytän varmaan tosi epäilyttävältä kun välttelen katsetta, hikoilen, änkytän ja hihitän...

Virallisten asioiden jälkeen päätettiin sivistää itseämme museokierroksella. Suunnitelmana oli oppia Saksan ja erityisesti Berliinin historiasta, jota edellisenä päivänä ääneen pohdiskeltiin (ja todettiin, että meidän tiedoissa oli muutamia aukkoja). Eli suunnaksi otettiin Story of Berlin-museo, joka lupasi kertoa Berliinin historian alusta alkaen aina tähän päivään asti. Eipä ollut ihan turha lupaus! Tietoa kyllä riitti vaikka viikoksi, ja ehkä sieltä jotain mukaan tarttuikin. Suosittelen niille ketkä haluavat museossa rahoilleen vastinetta ja joilla on järjetön tiedonnälkä. Huhhei. Puhti loppui kesken ja DDR-museo sai jäädä odottamaan huomista. Eli tämän jälkeen suunnattiin pizzalle maailman söpöimpään Pomodori-pizzeriaan ja sit kotio nukkumaan.

Keskiviikkona, ennen matkaa kohti Suomea, oli tarkotus katsastaa se DDR-museo, mutta jono oli jo aamukymmeneltä aivan järjetön. Eli kyseinen museo saa edelleen odottaa... Sen sijaan käytiin kierroksella viereisessä tuomiokirkossa (??), joka on kyllä vaikuttava näky sekä sisältä että ulkoa. Kirkkokierroksen jälkeen pikanen juoksulenkki ja jämäpizzalounas ja Tegelin kautta Helsingin lennolle. ;)

Blogi on muuttanut: lue elämästä Berliinissä täältä

***

Berlin delivered once again. I guess I've said this already once or twice, but Berlin is truly a city of many faces, always interesting and surprising. This time we had a bit longer holiday there than before, and we did not plan our visit too much. This time Berlin looked like this: BBQ evening in the "village", wondering in the streets of East Berlin, brunch & Asian food (of course), sports, movie, museum and day trip to near by Potsdam.

Saturday, April 12, 2014

Moottoritie on kuuma.

Eilen alko pääsiäisloma ja nyt istutaan (jälleen) autossa kohti Saksaa. Loman ensimmäinen kohde Berliini siintää parin sadan kilsan päässä. Vaikka viimeks saatoin hieman negatiiviseen sävyyn mainita tästä autossa istumisesta ni onhan se nyt aika siistiä,  että voi millon vaan ottaa Skodan alle ja huristella vaikka Espanjaan jos siltä tuntuu. (Varsinki kun ei tartte ite ajaa.) :P

Keskiviikkona sit German Wingsit alle ja Suomeen mämmille! :)

Easter holiday started yesterday and now we are (again) in the car on the way to Germany. First stop Berlin and on Wednesday we'll hop in a plane to Helsinki.  ♥

Tuesday, April 8, 2014

Rakkaus on hullu.

Tässä sitä mennään taas. Autossa on istuttu tunti ja vielä kuusi edessä. Ja huomenna sama takasin. Ja minkähän ihmeen vuoksi? Koska herra tuleva puolisoni tahtoo nähdä erään elintärkeän lätkämatsin Hampurissa.  Muahan ei kukaan oo pakottanut mukaan (pyytänyt vain kauniisti), ihan itse olen taas itseni tähän tilanteeseen lykännyt. :P Syynä tietysti se etten tahdo olla hetkeäkään erossa tuosta ihanasta uroosta (terve parisuhde, eh?). Ja ihan sivuseikkana se etten oo koskaan käynyt Hampurissa ja pitäähän se nähdä. Ehkä siellä voi haistaa meren!







 
 
 
 
Ei se ihan 14 tunnin autossa istumisen arvosta ollu, mutta ihan kivan olonen kaupunki kuitenki. Ehkä joskus vois mennä takasin paremalla ajalla ja kauniimmalla ilmalla. Enkä haistanu merta vaan jouduin tyytymään merenelävien haisteluun ravintolassa, mutta ens viikolla Helsingissä sitten!
 
***
 
We made short visit with a looooong drive to Hamburg last weekend; here some photos. Maybe someday we will have more time and better weather there. ;)

Tuesday, April 1, 2014

I knew when I met you an adventure was going to happen.*

Me siis muutetaan Wolfin työn perässä Afrikkaan, tarkemmin sanottuna Ugandan pääkaupunkiin Kampalaan. Uganda oli meidän listalla siellä häntäpäässä (allekirjoittaneesta johtuen), enkä tosiaankaan Aasiasta haaveilleena hyppinyt innosta kuullessani tästä päätöksestä. Mutta alkushokista huolimatta yritin pitää mielen korkealla. Wolfin innostus uudesta "kotimaasta" tarttui vähitellen muhunkin ja muutama viikko sitten, odotellessamme viimeistä vahvistusta uudesta kohteesta, mietin jo, että olispa tyhmää jos nyt jouduttaiskin jonnekin muualle. :P

Ensimmäisenä ajatuksena tälläselle Afrikka-neitsyelle (okei, oon käyny Tunisiassa joskus 15 vuotta sitten) nousi stereotyyppinen "asutaanko me siellä sit jossain mutamajassa alkuasukasheimon keskellä ja paimennetaan vuohia"? Tässähän ei tietysti olis mitään vikaa, mut... Pikaisen perehtymisen jälkeen totesin, että taidan yllättyä kuinka modernilta tää kyseinen kaupunki näyttää verrattuna mun mielikuvaan. Oon kyllä edelleen varautunut pahemman luokan kulttuurishokkiin. :D Olin myös huolissani kaikenmaailman taudeista (miksi ne laittaa tämmösen informaation heti ekoille sivuille matkaoppaassa??), mutta nyt sekin pelko on vähän rauhottunu. Ennen lähtöä saadaan jos jonkinmoista piikkiä, ehkä niillä pärjää. Ja maalaisjärjellä. Tauteja todennäköisemmin "mzungu" eli valkonaama joutuu lasarettiin liikenneonnettomuuden vuoksi (ei kyllä lohduta hirveesti). Mutta ehkä tähänkin auttaa maalaisjärki ja mun ylenpalttinen varovaisuus. Ja nämä molemmat negatiiviset puolet olis kyllä ollu missä tahansa Aasian-kohteessa, joita meidän listalla oli.

Kampalassa asuu Wikipedian mukaan yli 1 600 000 ihmistä, joten se tulee olemaan selkeästi suurin kaupunki missä oon asunu (verrattuna Helsinkiin, Nicosiaan ja Wroclawiin ei paljoa tarvita että on suurempi :D). Kuuleman mukaan siellä asuu aika paljon ulkomaalaisia, esim. vapaaehtoistyöntekijöitä ja useiden eri maiden suurlähetystöjen työntekijöitä. Saksan konsulaatti on ainoa konsulaatti Wroclawissa ja suurlähetystöjähän täällä ei tietysti ole, joten Kampalassa nähdään sitten ensimmäistä kertaa onko diplomaateilla jonkunnäkönen oma yhteisö. :P

Ensisilmäyksen perusteella vaikuttaa, että Kampalasta löytyy kyllä ravintoloita, shoppailua ja supermarketteja (ainakin niille joilla on rahaa), ja jos haluaa voi "oikeaa" Afrikkaa paeta melko helposti. Mutta tämähän ei tietysti ole meidän tarkoitus, vaan maailmalle on lähdetty nimenomaan näkemään jotain erilaista. Luulen, että tästä tulee yksi mun haasteista. Etten hautaudu sohvannurkkaan, muurien ympäröimään kotiin. Mussa nimittäin asuu pienen seikkailijan lisäksi myös raukkamainen pelkuri, joka mielellään menisi sieltä missä on itselle mukavin. Noh, mukavuusalueelta poistumistaitoa saa varmasti harjotella seuraavan neljän vuoden aikana.

Tällä hetkellä odotukset on siis aika ruususet; aurinkoa, lämpöä, rentoa elämää, kotirouvailua, mutta myös uusia kokemuksia sen kotimuurin ulkopuolella. Ehkä muutama villieläinkin vaikken niitä kovin kiehtovina pidäkään (meri on enemmän mun juttu kuin safari). Saa nähdä miten käy, mutta jännittäviä hetkiä ainakin ihan varmasti. ;) Ensimmäinen oikea kosketus saadaan kun mennään toukokuussa viikoks kattelemaan uutta kämppää Kampalasta. Varsinainen muuttohan tapahtuu elokuun alkupuolella, eli siis neljän kuukauden päästä (!!!)




So it is that we are going to move to Africa. To be more specific, to Uganda's capital Kampala. Honestly, Uganda was not the 1st nor the 2nd choice for me and it was quite a shock to hear about this back in January. Gladly I have had time to adjust to the idea, and the excitement of Wolfi was catching. Now I must say I would be dissapointed if someone would come and say that we will not move there after all. :P

As an Africa-virgin, I had quite a stereotype in my head about our future: tending goats in an aboriginal village and living in a mudhut. :P After some research I believe this picture not to be very accurate, and I think I will be surprised how modern things you can find in Kampala. But I'm still prepared for a culture shock. :P I was also pretty worried about all kinds of diseases, but comforting or not, I read that more likely for a "mzungu" is to get hurt in an accident than getting some terrible disease. Let's hope we will be lucky and there's no need to test either of these. In any case these hazards would have existed also in several other places on our list.

In Kampala lives 1 600 000 people and it is by far the biggest city I've lived in. There's quite a lot of foreigners too, for example as volunteers and employees of embassies. So maybe we will finally see if this diplomatic community (some image I have in my head) exists. :P It also seems that there is well enough restaurants, shops and supermarkets for us to explore in Kampala and if we'd like it would not be too hard to hide from the "real" Africa. But this is not the point of course. The point of travelling and moving into a whole new world is to explore and see different things than we would at home. I think this will be one of the big challenges for me, as in addition to the tiny explorer I also have a coward inside me who would like to go where it is most comfortable. :D Well, that will be tested during the next four years for sure.

At this moment my expectations are quite romantic; sun, easy going life, housewifing, but also seeing and doing new things. Maybe even meeting few lions and zebras, even though safari was never my dream. :D The first real experience will be our home searching trip in May, and then moving in August. Which is in four months (!!!)

*A.A.Milne