Thursday, April 21, 2016

Huono bloggaaja täällä hei.

Ohoh, hupsista, melkein kuukausi viime postauksesta... 

Mitäs tänne meille? Univajeongelmat jatkuvat, Leevin yöt ovat suurimmaksi osaksi edelleen hyvin levottomia. Onneksi olen saanut erittäin tärkeää tukea ja apua omalta äidiltäni, joka kävi täällä visiitillä, sekä aina yhtä ihanalta mieheltäni. Mutta pysyvää ratkaisua ei ole löytynyt, ja mun pinna alkaa olla todella kireällä, ja pelkään, että pian myös Wolfin (joka omaa lehmän hermot)... Mistäköhän saisi ostettua kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa?

Leevi sai (muistaakseni) toissa viikolla ihka ensimmäiset hampaat, kaksi samalla kertaa, joiden tulo ei varmaankaan auttanut tässä nukkumisasiassa. Lisäksi sekä minä että Leevi saatiin kiva pikku vatsatauti kuumeineen kaikkineen. Ja maanantaina Leevi sai puolivuotisrokotteet. Mutta en sitten tiedä, ovatko yöt näistä syistä varsinaisesti huonontuneet, huonoja kun ovat lähes aina olleet. Viime yö oli kyllä taas yksi pohjanoteeraus, ja mies sai herätä kuudelta aamulla sekä vaimon että lapsen parkumiseen, huoh...

Päiväsaikaan nukkuminen on *koputan puuta* mennyt ihan jees jo jonkin aikaa, toisinaan nukahtamista edeltää toki pikku raivareita, mutta yleensä ne eivät kestä kauaa. Leevi nukkuu yleensä kolmet päikkärit; aamiaisen, lounaan ja iltapäivän sormiruokailun jälkeen. Päikkäreiden kestossa voisi kyllä petrata, aamu-unet ovat noin tunnin pituiset ja ne muut sitten puolen tunnin pikaunia. Voi kunpa itsekin osais ottaa tollasia power-nappejä... (Nyt kun tätä kirjoitan, enkä edes yrittänyt itse ottaa päiväunia, on Leevi nukkunut jo kaksi tuntia???)

Sormiruokailu on lähtenyt hyvin käyntiin, Leevi vaikuttaa pitävän hommasta kovasti. Tähän mennessä mitään erityisiä suosikkeja ei ole löytynyt, kaikki mitä eteen tuodaan menee ääntä kohti, mutta suurin osa päätyy edelleen ruokalapun kaukaloon masun sijasta. Plussaa siitä, että parina viime päivänä lattialle on päätynyt aika vähän tavaraa. Harrastaisimme sormiruokalua useamminkin kuin kerran päivässä, mutta tämä väsynyt äiskä ei jaksa siivota. Ja kasvunkin vuoksi on pakko varmistaa, että puurot päätyy vatsaan eikä jalkoihin, korviin, takaraivoon ja tuoliin. Sormiruokailun aloittamisessa auttoi hurjasti lainassa oleva muovinen, karmean näköinen, mutta ah niin käytännöllinen syöttötuoli, jossa on oma pöytä. Harmi, että se pitää palauttaa omistajilleen pian. Meidän pöytä kun on hieman liian korkea Leeville... Kasvusta puheenollen, Leevi oli maanantaiseen neuvolaan mennessä kerryttänyt upeat 6400g ja 66cm, joten painonkin kanssa aletaan taas olla melkein käyrillä. :)

Viime viikkoina Leevistä on tullut hyvin utelias ja nopea kaveri, jota ei parane jättää yksinään minuuttia pidemmäksi aikaa. Kuban "turvaportit" pääsevät taas käyttöön, ettei Leevi pääse nuoleskelemaan kengän pohjia (jostain luin, että se olisi hyväksi lapsen immuniteetin kehityksen kannalta, mutta en taida ihan noin pitkälle mennä kuitenkaan...). Olohuone on jo muotoutunut jokseenkin ryömimisturvalliseksi, joten sinne uskaltaa Leevin hetkeksi jättää, kun itse teen jotain keittiössä tai käyn vessassa. Tämä muuttunee pian kun poitsu tajuaa kammeta itsensä pystyasentoon... :P Liikkumaan oppimisen myötä Leevi viihtyy pitkiäkin aikoja lattialla, mutta valitettavasti ei omien lelujensa kanssa vaan esimerkiksi kirjahyllyn kimpussa. :D

Me vanhemmat täällä pohdimme päämme puhki miten öihin saisi jotain järkeä. Ja haaveilemme jo Tallinnaan muutosta, ei ole enää kuin muutama viikko kun pääsemme tutustumaan uuteen kotikaupunkiimme!!

Tuesday, March 29, 2016

Puoli vuotta Leevin kanssa :)

Meillä on tänään juhlapäivä, nimittäin Leevin puolivuotissynttärit. Suuren etapin kunniaksi Leevi ei (taaskaan) malttanut nukkua puoli kuutta pidempään. Lahjaksi annoimme puhuvan koiran, joka kehittää vauvan taitoja ja opettaa sanoja ja lauluja, saksaksi tosin, mutta saanpahan oppia siinä mukana itsekin. :D Leevi oli jokseenkin kiinnostunut uudesta ystävästään, mutta taitaa vielä mennä tovi ennen kuin hän hoksaa lelun kaikki hienoudet.


Juhlan kunniaksi oli luvassa myös spesiaaliaamiainen - herkullista kaurapuuroa ensimmäistä kertaa. Tähän mennessä Leevi on syönyt Saksasta ostettuja vauvapuuroja, mutta halusin totuttaa hänet myös ihan tavalliseen puuroon. Ensimmäinen kerta ei ollut huikea menestys, vaikka Leevi kyllä kovasti yrittää ja haluaa syödä kaiken minkä hänen nenänsä eteen vie. Taisi olla liian klimppistä tuo tavallinen puuro verrattuna vauvamössöihin, täytyy huomenna yrittää uudestaan hieman smootimmalla rakenteella. Koska kyllähän nyt kunnon suomalaisen pitää kaurapuuroa syödä! ;)

Leevi oppii uusia juttuja kovaa vauhtia; hän oppi ryömimään muutama viikko sitten, ja nyt onkin kiva jahdata leluja, kaukosäätimiä, sosekulhoja, puhelimia ynnä muita. Kovin kauas "kotipesästään" ei Leevi (onneksi) vielä uskaltaudu, joten tuhoja ei ole vielä saatu aikaan. Istumista on varovaisesti harjoiteltu nyt muutaman viikon ajan ja eilen Leevi istuikin hetken aika nätisti syöttötuolissaan. Sivuheijasteet taitavat puuttua vielä, koska sivuille kaatuessa Leevi ei yritä pistää vastaan. Soseiden lisäksi olemme pikkuhiljaa aloitelleet sormiruokailua, joka on tähän mennessä toiminut vaihetelevalla menestyksellä - eilen maistuivat banaani ja tomaatti, tänään testataan perunaa ja porkkanaa. Homma vaikuttaa kovin sotkuiselta, joten saa nähdä kauanko itse jaksa siivoilla. Soseet kun yleensä menevät mahaan sotkuitta.

Hauska kaveri tuo meidän poitsu on ja tietysti päivä päivältä söpömpi. Leevi on yleensä hyvällä päällä, tykkää leikkiä itsekseen ja muiden kanssa, naureskelee kohteliaasti vanhempiensa hölmöille jutuille, kiljahtelee ja juttelee. Iltapäivisin on yleensä hieman känkkäränkkää ilmassa kun hän ei millään malttaisin ottaa torkkuja. Leevi menee nykyään nukkumaan seitsemän maissa, jonka ansiosta "iltakänkkistä" ei enää esiinny. Leevi nukkuu edelleen meidän sänkyyn kiinnitetyssä sivuvaunussaan - viikko sitten kokeilimme siirtää Leevin sänkyä hieman kauemmaksi, mutta se tuntui loppujen lopuksi väärältä ratkaisulta tällä hetkellä. Leevi syö useimmiten kaksi kertaa yön aikana, ja mielestäni on huomattavasti helpompaa syöttää hänet kun ei tarvitse nousta sängystä. Enkä osaa itse enää nukkua jos Leevi ei ole joko minun tai Wolfin vieressä.

Aika on mennyt nopeasti, mutta toisaalta taas tuntuu, että siitä syyskuun päivästä, jolloin Leevi syntyi, olisi jo ikuisuus. Jo nyt ollaan koettu ja nähty yhdessä kaikenlaista, odotan innolla mitä vuoden toinen puolikas tuo tullessaan. En osaisi enää ollenkaan kuvitella elämää ilman Leeviä, me kolme olemme niin täydellinen tiimi. <3

***

Today we are celebrating Leevi's six month birthday. He was so excited that he could not sleep longer than till half past five (again). :P As a present from us Leevi got a talking dog, who teaches him all kinds of skills, songs and words - in German, but maybe I can learn something with him. :D Leevi seemed to appreciate the present, but I think it's gonna take still some time for him to figure it out.


I prepared Leevi a special breakfast, real oatmeal porridge instead of the baby porridge he usually got. He was not impressed, apparently the consistency was not smooth enough, so he was making some funny faces. I'll try again tomorrow with a better consistency. Because a Finn needs to eat his oatmeal, right? ;)

Leevi is learning new things all the time - few weeks ago he learned to crawl, and now it is so much fun to chase toys, remote controls, food bowls, phones... He is not going too far from his home base yet, which is a relief for me as he's staying out of trouble still. We have been rehearsing sitting for a few weeks now, and now it's going quite well. Leevi is still not trying to stop himself from falling, but sitting in his high chair for a little while is already fine. Yesterday he was tasting some banana and apple by himself while sitting in the table with us. We are slowly starting to give him things to eat with his own fingers, eventually I would like him to eat everything like that, but we'll see. Already now I can see it is very messy compared to feeding him with the purees. :D

Our little boy is a funny dude who likes to play by himself and with other people, and laughs politely to his parents' dumb jokes. He is getting cuter every day. Afternoons are sometimes a little difficult - he gets cranky because he does not want to nap. Evenings are much better now when he goes to sleep already at seven. Leevi is still sleeping in his "side car" next to us - we tried moving him further, but it just felt wrong. I just don't know how to sleep if he is not next to us (I guess I have to learn in some point). Anyway, he still eats twice a night, so it's much easier for me if I don't need to get up.

Time has passed so quickly, but at the same time it feels like forever ago when Leevi was born. We have already now experienced and seen so much, and I'm eager to see what the rest of the year has in store for us. I could not imagine my life without him anymore, we three make such a perfect team. <3

Wednesday, March 23, 2016

Älä anna pelolle valtaa...

Mitenköhän tämän sanonnan voisi viedä käytäntöön, kun maailma tuntuu päivä päivältä pelottavammalta paikalta? Olen kirjoittanut omista pelkotiloistani ennenkin, mutta eilisen karmeiden uutisten jälkeen aihe on valitettavasti taas kerran ajankohtainen, varmasti monelle meistä.

Haluaisin niin kovasti kasvattaa Leevistä optimistisen ja pelottoman (en kuitenkaan uhkarohkeaa) ihmisen, joka näkee tämän maailman ja ihmisten hyvät puolet, mutta kuinka se onnistuu kun itse pelkään astua kotiovestani ulos. Haluaisin muuttaa Suomeen maalle johonkin pieneen kyläpahaseen, jonne kukaan ei keksi hyökätä. Yritän tsempata itseäni hokemalla, että on paljon todennäköisempää kuolla kotonaan tai liikenteessä kuin terrori-iskussa tai lentokoneonnettomuudessa. Mutta sitten alan pelätä jopa kotiani. Yritän ajatella, ettei maailma ole sen hirveämpi paikka kuin aiemminkaan, sodat vain ovat eri. (Jopa tsemppaukseni on säälittävän pessimististä.) Yritän ajatella, että minun tulisi nauttia tästä elämästä, ei pelätä mitä saattaa tapahtua. Jotenkin tämä ajatus vaan karkaa aina niin nopeasti, enkä saa itseäni vakuuttuneeksi. Yritän ajatella sitä kuinka kiitollinen olen, että minä ja perheeni olemme turvassa, ja kohdistaa energiani siihen, pelkäämisen sijasta. En halua Leevistä kaltaistani murehtijaa ja pessimistiä, joka aina ensimmäiseksi ajattelee asioiden mahdollisia huonoja puolia. 

Haluaisin pysyä kartalla maailmalla tapahtuvista asioista, mutta uutisten lukeminen on minulle vaikeaa. Kun kuulen pommi-iskuista, sodista ja luonnonkatastrofeista, aivoni alkavat raksuttaa ennen kuin ehdin väliin ja silmieni eteen ilmestyy eläviä kuvia minusta ja perheestäni näissä tilanteissa. Jos kieltäydyn lukemasta uutisia, tunnen olevani äärimmäisen itsekäs kun "en ole kiinnostunut" muiden ihmisten hädästä. Tunnen oikeastaan joka tapauksessa olevani itsekäs, kun ajattelen vain itseäni ja perhettäni, vaikka meillä on kaikki hyvin. Tänään kuitenkin tunsin toivonpilkahduksen lukiessani Hesarin artikkelia, jossa kerrottiin kaikkien kauheuksien lisäksi, että kiinniotettujen terroristien määrä on suurempi kuin iskuissaan onnistuneiden. Uutisessa myös muistutettiin rasismin ja ennakkoluulojen kasvattamisen olevan näiden terroristien tarkoitus, ja juuri siksi niille ei tulisi antaa tilaa. Artikkelin tyyli kertoa järkyttävästä asiasta onnistui jotenkin luomaan optimistista mielialaa tilanteessa, joka niin usein vaikuttaa täysin toivottomalta. Ja sehän tässä on tärkeintä, tunne siitä että voimme päästä yli tästä. Niin kauan kuin se tunne säilyy, meillä on mahdollisuus voittaa. Ja juuri siksi en aio piilottaa Leeviä maailmalta vaan antaa hänelle mahdollisuuden kokea se, kaikkine ihanuuksineen ja kauheuksineen.

Tuesday, March 15, 2016

Leevin lentovinkit.

Leevi on jo näin vajaan puolen vuoden iässä varsin kokenut (lento)matkaaja, joten päätin jakaa vinkkimme pienen vauvan kanssa matkustamiseen, erityisesti lentokoneessa. Ja nimenomaan pienen eli siis nuoren, koska uskon vanhemman vauvan kanssa matkustamisen olevan melko erilaista. Lähitulevaisuus näyttää olenko oikeassa.

Ihan ensiksi totean, että pienen vauvan kanssa (joka ei siis vielä liiku) matkustaminen on helppoa, eikä siitä kannata ottaa stressiä. Toki asia on eri jos kyseessä on esimerkiksi koliikkivauva, tai useampi lapsinen perhe. Mutta esikoisen saaneille uunituoreille vanhemmille tahdon vain sanoa rohkaisuna, että matkustaminen onnistuu oikein hyvin vauvankin kanssa. Alle neljä (tai kuusi) kuukautisella vauvalla ei yleensä ole vielä kovin tarkkaa vuorokausirytmiä, vauva nukkuu paljon ja on kevyt ja kompakti kantaa mukana. Vauva ei kaipaa kummempia virikkeitä; vanhemmat, syli, ruoka ja uni riittävät ja niistä on mahdollista nauttia erityisesti lentokoneessa, mutta myös vanhempien tutkiessa Lontoon nähtävyyksiä tai löhötessä altaan reunalla Thaimaassa. Pitkäkään lento ei vauvaa haittaa, sehän tarkoittaa vain hyvin paljon aikaa vanhempien välittömässä läheisyydessä.

Ennen lentoa

Terveen vauvan matkustamiselle ei ole minimi-ikärajoitusta, vaan vauva voi lentää vaikkapa kahden vuorokauden ikäisenä. Lentoyhtiöillä on toki omat sääntönsä, jotka kannattaa tarkistaa. Suosittelisin myös vauvaan tutustumista ihan rennosti kotioloissa ainakin kuukauden verran ennen matkustamista. Ennen minnekään lentämistä täytyy vauvalla olla oma passi, ja tässä meneekin jo usein muutama viikko. Passikuvan ottaminen viikon ikäisestä ei ollut niin vaikeaa kuin olin kuvitellut, ainakaan Saksassa. Leevi sai olla kuvassa silmät kiinni, joten hän nukkui koko kuvauksen ajan (jouduimme myöhemmin hakemaan silmät auki olevan kuvan diplomaattipassia varten, mutta sekin meni kivuttomasti).

Lippuja varatessa kannattaa mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon vauvan nukkuma-ajat. Yölento ei välttämättä ole huono vaihtoehto, jos se lähtee ennen vauvan nukkumaanmenoaikaa. Keskellä yötä lähteminen ei liene suotavaa kenenkään mielestä, paitsi jos olet sellainen "onnekas", jonka vauvan päivärytmi on päälaellaan. Mutta pienen vauvan nukkuma-ajat ovat yleensä hyvin epäsäännölliset, joten asiasta ei kannata ottaa turhaa stressiä. Vastasyntyneen kanssa yksi pitkä lento on mielestäni helpompi kuin koneen vaihtaminen (isomman vauvan kanssa vaihto saattaa tehdä hyvää).

Monella lentoyhtiöllä on yllättävän antelias matkatavarapolitiikka koskien vauvan tavaroita. Vauvan lentolippu maksaa yleensä kymmenisen prosenttia aikuisen lipun hinnasta olettaen, että vauva matkustaa vanhempien sylissä. Lipun hintaan kuuluu monilla lentoyhtiöillä kokonainen matkalaukullinen tavaraa sekä joko rattaat tai turvaistuin. Joillakin lentoyhtiöillä mukaan saa molemmat, ihan ilmaiseksi. Huomion arvoista on, ettei vauvalle yleensä kuulu omia käsimatkatavaroita, eli puklurätit, vaipat, vaihtovaatteet, pullot, tutit, lelut ynnä muut tulee mahduttaa aikuisten käsimatkatavaroihin.

Olemme jokaisella lennolla saaneet ottaa turvakaukalon aina koneen ovelle saakka. Tätä kannattaa kysyä erikseen check-in:ssä. Muutamalla lennolla lentokoneen ollessa puolityhjä saimme ilmaiseksi ylimääräisen paikan, jolle turvaistuimen vauvoineen voi asettaa. Muistaakseni lentoyhtiö oli molemmissa tapauksissa Finnair, joten tästä pisteet heille. Jos ylimääräistä tilaa ei ole (tai palvelu ei ole huippuluokkaa), pakkaa lentokoneen henkilökunta istuimen joko koneen matkustamoon johonkin lokeroon tai lähettää ruumaan. Tässä tapauksessa istuin on hyvä suojata jotenkin (esimerkiksi jätesäkillä paremman puutteessa), ja muistaa varmistaa, että istuimessa on matkatavaralappu (siis se virallinen, joka kentällä tulostetaan). Istuimen voi toki laittaa ruumaan jo check-in:ssä. Jos vauva ei siinä viihdy, on sitä ihan turha kannella ympäriinsä kentällä. Itse haluan kuitenkin uskoa, että istuin saa hellempää käsittelyä, jos sen vie koneen ovelle asti.

Rattaita emme ole koskaan yrittäneetkään viedä koneeseen saakka, olen tosin kuullut että usein tämä onnistuu, ainakin matkarattaiden ollessa kyseessä. Rattaille kannattaa olla oma kuljetuspussukka, koska sitä ei useinkaan ole lentokentällä tarjolla. Emme ole onnistuneet löytämään sopivan kokoista pussia, joten olemme käärineet rattaat huopaan ja vieneet sitten paketoitavaksi matkalaukkupaketointiin (eli suojattavaksi elmukelmulla). Kallis, mutta ihan hyväksi todettu vaihtoehto. Aivan ilman vahinkoja eivät rattaamme selvinneet; työntökahvassa on pieni viilto, mutta tämä on hyvin pieni harmi, huomioonottaen kuinka paljon rattaat ovat jo matkustaneet. Matkustaessa on hyvä olla rattaat, jotka menevät kasaan yhdessä osassa, tai ainakin itse paketoida ne yhteen. Olisi harmillista, jos matkakohteeseen tullessa renkaat olisivat jääneet matkanvarrelle. Monesta kohteesta voi vuokrata kaikenlaista vauvakrääsää, joten ennen kuin maksat mitään lisämaksuja rattaiden ja turvaistuimen mukaan ottamisesta, kannattaa tarkistaa tämä mahdollisuus. Toimi meillä erinomaisesti Dubaissa (toki rattaat olivat heppoiset halpikset, mutta kyllä niillä viikon kulki). Tässä tapauksessa ei tarvitse myöskään stressata omien kalliiden rattaiden hukkumista tai rikkoutumista. Lentokentällä kätevin kantoväline on kantoreppu, mutta useimmiten olemme kuitenkin päätyneet raahaamaan Leeviä turvakaukalossa ympäriinsä, koska hän on nukahtanut siihen (oli muuten varsinaista hyötyliikuntaa Brysselin kentällä kilometritolkulla ravatessa). Turvatarkastukseen mennessä joutuu vauvan ottamaan pois kaukalosta, mutta olen kuullut että repussa kulkiessa vauva saa pysyä siellä. Tässä lienee erilaisia käytäntöjä eri kentillä.

Lentokoneessa

Olen itse juuri se tyyppi, joka kiroaa lentokoneessa itkevän vauvan vanhemmat. Joten tottakai pelkäsin, että nyt osuu pilkka omaan nilkkaan ja Leevi rääkyy koko matkan naama punaisena. Tähän mennessä olemme kuitenkin päässeet helpolla (ehkä miehelläni on erityisen hyvä karma). Leevi on itkenyt yhteensä ehkä noin 10 minuuttia per lento. Lentokoneen hurina tuntuu rauhoittavan häntä ja nukkuminen on onnistunut enemmän kuin hyvin. Eli älä turhaan stressaa itkusta, vauva on rauhallisempi jos sinäkin olet. Sitä paitsi lentokone pitää sellaista meteliä, ettei hento, pienen vauvan itku kuulu kauas.

Paikkoja varatessa kannattaa olla tarkkana, jos haluaa maksimoida matkustusmukavuuden. Itse suosin ikkunapaikkaa imetysrauhan takaamiseksi. Koneessa on mahdollisuus saada käyttöönsä vauvakoppa, joka asetetaan omien paikkojen edessä olevaan seinään kiinni. Näillä paikoilla on myös paljon jalkatilaa. Asiasta kannattaa olla yhteydessä lentoyhtiöön hyvissä ajoin, koska näitä paikkoja on vain muutama (pienissä koneissa tuskin ollenkaan). Olin varma, ettei Leeviä saa nukkumaan ko. koppaan, mutta hyvin hän on aina sinne nukahtanut. Kannattaa ottaa mukaan oma makuupussi, jotta vauvalla on turvallinen olo. Muista myös pukea vauvalle kunnolla päälle; koppa on hyvin avoin ja lentokoneessa karmea ilmastointi. On hyvä myös huomioida, että vauva ei saa olla kopassa nousun, laskun ja turbulenssin aikana. Silloin vauvan on "istuttava" aikuisen sylissä omissa turvavöissään (jotka saat henkilökunnalta).

Itse stressasin etukäteen imetystä nousun ja laskun aikana, koska se vaatii aikamoista akrobaattista suoritusta turvavöissä pienen vauvan (ja pienten tissien) kanssa. Miksi sitten pitäisi imettää juuri silloin? Ei ainakaan korvien takia, tätä kun usein kuulee suositeltavan. Leevillä ei ole ollut mitään ongelmaa korvien kanssa, ainoa hermostumisen aihe on ollut pitkä istuminen, joka ei ole ehkä se mukavin asento pienelle vauvalle. Muutaman kerran olen siis taipunut akrobatiasuorituksiin, mutta siitä on seurannut vain enemmän huutoa. Jokusen kerran meillä on ollut pullo mukana, mikä on kyllä ehdottomasti helpoin ratkaisu. Myös vauvan hytkyttäminen, tutti ja puhelimen vauvasovellus ovat tuoneet avun tukalaan tilanteeseen (monella lennolla puhelin saa olla päällä lentokonetilassa nykyään myös nousun ja laskun aikana).

Pullosta sen verran, että kätevin on valmispakattu korvike (kierrekorkilla olisi täydellinen) ja vauva, joka suostuu juomaan sen huoneenlämpöisenä. Mutta koska itse pyrin kovasti pääsemään täysimetykselle, olen myös pumpannut omaa maitoa mukaan. Tämä onkin varsinainen show säilymisaikoineen ja myös turvatarkastuksessa. Muista, että nousulle ja laskulle tarvitset kullekin omat pullot, pumpatut maidot ja korvikepakkaukset, ellei kyseessä ole hyvin lyhyt lento. Vauvanruokaa saa viedä turvatarkastuksen läpi sen määrän mitä vauva tarvitsee matkustamisen aikana. Omaa maitoa viedessä saattaa sitä joutua selittelemään ja jopa maistamaan. Jauhekorvikkeen mukaan ottaminen on hankalaa, koska mukana pitäisi olla koko jauhepakkaus, ei epämääräisiä jauheita pusseissa tai purkeissa.

Lentokoneen vessassa on vaipanvaihtopöytä, jossa vaipan vaihtaminen onnistuu ihan hyvin, mutta suosittelen silti vaipan vaihtoa juuri ennen lentoa ja sen välttämistä lennon aikana (vessat kun ovat yleensä aika kuraisia ja ahtaita). Jos vaippa on pakko vaihtaa, kannattaa vauva riisua jo omalla paikalla. Vauvalle kannattaa pukea helposti riisuttavia kerroksia, koska lentokoneessa on toisinaan tosi kylmä ja toisinaan taas kuuma. Muista hattu tai huppu, koska veto tulee yleensä ylhäältä.

Toivottavasti nämä vinkit auttoivat. Hyvää matkaa! :)

***

Leevi is already a rather experienced flyer, so I decided to put together all the tips and tricks we've learned about flying with a small baby.

First of all I'll say, don't be scared of traveling with a baby. The younger the baby the easier it'll be, as he will only need you, food and lots of sleep. All of these are easily available in the plane, and the longer the flight is the more time your baby gets to spend very close to you.

Before the flight

There's no restriction how old a healthy baby should be in order to travel by plane, but airlines might have their own regulations, so you should check that before planning a trip on the first weeks. I would also recommend getting to know your baby a little bit before travelling. And in any case your baby is going to need his/her own passport that'll take few weeks. It was surprisingly easy to get a passport picture taken of Leevi, even he was only one week old at the time. In Germany they said it's ok that the baby sleeps in the picture. Later on we had to go and take another one with open eyes for Leevi's very first diplomatic passport. But even that was quite easy.

If it's possible it would be good to book your flights according to your baby's sleeping times, so they won't get terribly disturbed. Night flight might not be such a bad idea, if the departure is well before sleeping time. Leaving in the middle of the night is not ideal to anyone, except if you're one of the "lucky" ones whose baby's sleeping schedule is upside down. In any case, a newborn sleeps most of the 24 hours (at least that's what the books tell you), so I would not take too much stress about this. With small baby one long flight is probably best choice, with bigger one I might choose a stopover.

Many airlines have quite generous luggage policy what comes to baby's ticket, which usually costs about 10% of adult's ticket (if the baby travels in parent's lap). Often the ticket includes one full suitcase for the baby and either a car seat or buggy. Some airlines let you take both free of charge, so if you need to pack a lot of things, some comparing is useful. What is worth of noticing too, is that babies are usually not allowed to have their own hand luggage, so you must fit all his/her things into yours.

On all of our flights we got to take the car seat all the way to the plane, you just need to ask this in the check-in. I've heard that you may also take your (travel) buggy all the way, but we've never tried. The car seat or the buggy is then taken by the staff to either the cargo bin (in this case it's good to cover it with a bag and remember to check that it has the official luggage tag in it) or some compartment in the cabin. I like to take the car seat with me and not leave it in check-in, because I believe it gets better treatment that way, but of course if the baby does not like to be in it, it's maybe not worth of dragging through tax-free. Few times we got an extra seat for the car seat for free; baby can then sit in it on the flight. I think in both cases the airline was Finnair so points to them.

It's good to have your own transport bag for the buggy, because the airlines/airports don't often offer anything like this. So far we did not manage to find a bag for our buggy, so we covered it with blanket and took it to the cling film suitcase packing station. This worked fine, and there's only one small dent in the buggy but it's quite expensive choice if you travel often (in Munich it was 10 euros if I remember correctly). If you're gonna travel a lot, it's good to have a buggy that folds in one piece, so you won't loose the wheels or some other part on the way. In many destinations it is possible to rent baby equipment, so if you don't want to take your own buggy or seat, you might check this option. It's especially good if you would need to pay extra to take both, or if you have a very precious buggy that you don't want to risk breaking or loosing.

The easiest way to transport your baby at the airport is a baby carrier, ie. Manduca. But even though we had it every time with us, we used it so far only once, because I've only now realized its benefits. We used to drag Leevi around in the car seat, because he liked to sleep in it, but next time I'm sure we will use Manduca. In the security check you have to take the baby out of the seat, but I've heard that sometimes they let you go through with the carrier.

On the flight

I myself am that person who hates crying babies on the flight and I was sure that I get to pay for that now that I have my own. But apparently my husband has especially good karma, because Leevi has been a very good flyer from the beginning. He has cried maybe 10 minutes all together on each flight, rest of it he has either been sleeping, eating or flirting with the flight attendants. There's something about the hum of an airplane that works for him. So don't stress about crying, your baby will be calmer if you are. And anyway it's so noisy there that the quiet cry of a newborn hardly reaches the ears of the person sitting next to you.

If you want you may be able to have a baby cot in front of your own seat, but remember to book this well in advance (in small planes they don't exist I think). It's actually much more useful than I thought; Leevi really liked to sleep in it, even when he was really young and not used to sleeping by himself. Just be aware that you have to take your baby out when there's turbulence (and in take-off and landing). On these places there's also extra leg space which might be useful even with a bigger baby. It's a good idea to take your baby's own sleeping bag or a thick blanket so he'll feel safe in the strange cot and stays warm. Remember to put a lot of layers on your baby too, as it can sometimes be either really cold or hot in the plane. A hat or hood is a good idea too, as the wind comes usually from above. I recommend changing the diaper just before the flight, but if you must change it in the plane there's a changing table in the toilet. Take the clothes off already at your place and don't take anything unnecessary with you, as there's not much (clean) space in the toilet.

During take-off and landing your baby must sit in your lap in his own seat belts (you get them from the staff) or in the car seat if you were lucky. I've heard that babies might have problems with their ears, but Leevi never had any so far. The only reason he cried was because he did not want to sit still so long. In advance I stressed about offering him something to drink, and did some pretty interesting acrobatic moves to breastfeed him, which made him even more nervous. During take-off and landing a bottle is for sure the easiest way to calm down the baby, at least in our case. Pumped milk is tricky as it gets bad quickly, so I would ease off from the exclusive breastfeeding in this case. It's a plus if you can find a formula that is already mixed in the pack and your baby can drink it in room temperature. Remember to take enough clean bottles and formula packs with you, as you can't clean them or store the leftovers. If you don't have a bottle and breastfeeding won't work, dummy and entertaining baby app in your phone might work too. But as said, don't worry about the ears, it's not so big deal as people tell you. You may take as much baby food on the flight as he needs, no matter the liquid restrictions. But you cannot take formula powder in your own containers, you have to have it in the original packaging. And if you bring pumped milk you might need to explain or even taste it, but they should let you take it.

I hope these tips helped and encouraged you to travel with your baby. Have a pleasant flight! ;)

Thursday, March 3, 2016

Musiikin voima.

Eilen sain vihdoin aikaiseksi ottaa musat mukaan salille, valitsin Spotifystä Sian uusimman levyn, ja koin aivan mielettömän ahaa-elämyksen. Musiikki on aina ollut minulle tärkeää, mutta viime aikoina olen jostain syystä unohtanut sen. Jotenkin rakkauselämän seestyminen aiheutti sen, etten oikein osannut enää samaistua biiseihin. (Vaikka eiväthän kaikki maailman laulut toki ole rakkauslauluja.) Nimenomaan samaistuminen ja oman elämän peilaaminen sanoituksiin on aina ollut minulle tärkeintä musiikin kuuntelussa. Raskausaikana olisin halunnut soittaa Leeville musiikkia, mutten yhtäkkiä keksinytkään mitä. Tunsin painetta, että musiikin pitäisi ehdottomasti olla suomenkielistä, jotta vauva tutustuisi jo masussa äidinkieleensä, hän kun ei sitä muuten kuullut. Mutta traagisten rakkauslaulujen soittaminen vauvalle ei vain tuntunut luonnolliselta.

Ensimmäinen musiikkiin liittyvä muistoni lienee vanhempieni laulamat Päivänsäde ja menninkäinen ja Sininen uni, joita nyt laulan Leeville. Toivoisin hänenkin muistavan nämä klassikot vielä aikuisena. Muistan myös lapsuudenkodissani soineet J. Karjalaisen ja Ultra Bra:n biisit, joita olen välillä vihannut ja välillä ihaillut. Oma musiikinkuuntelu sai potkua KissFM-radiokanavasta ja Spice Girls-huumasta. Nauhoitin korvaani miellyttäviä biisejä radiosta kasetille ja kelasin niitä uudestaan ja uudestaan kirjoittaakseni sanat paperille (olisi mielenkiintoista nähdä 12-vuotiaan itseni tulkintoja englanninkielisistä lauluista). Kun pääsin CD-levyjen makuun lauloin mukana kansilehtisen avustuksella Linkin Parkia ja Avril Lavignea. Olen aina yhdistänyt musiikin vahvoihin tunteisiin; en halua musiikin olevan vain taustamelua vaan haluan kuunnella ja eläytyä siihen. Niinpä musiikki on ollut mukana sydänsuruissa, ihastuksissa ja oman itsensä kanssa kipuiluissa. Nyt kun elämäni on ihanan tasaista naimisissa olevan naisen arkea (josta olen mielettömän kiitollinen) ovat nuo rakkauselämän kuohut jääneet taakse ja minun on pitänyt löytää uusi samaistumiskeino.

Ja eilen se sitten vyöryi ylitseni kuin tsunamiaalto, ihan oikeasti fyysisesti värisytti ja positiivisesti itketti. Sain jälleen tuntea musiikin maagisen voiman (ei, en ole ottanut mitään päänsärkylääkettä vahvempaa). Kaikki väsymys, ärtymys ja turhautuneisuus lensivät ikkunasta ulos ja tilalle tuli päättäväisyys; minä nautin tästä elämästä nyt! Sen sijaan, että valittaisin kuinka h******n kuuma täällä on, voisin asettua aurinkotuoliin ja korkata jääkylmän oluen (älkää nyt soittako lastensuojeluviranomaisille, ei täällä ryyppäämään ruveta). Sen sijaan, että mietin miksi minä en saa nukkua, voisin olla kiitollinen siitä kuinka saan ihailla täydellistä poikaani päivin ja öin. Suurin oivallus oli kuitenkin se, että minä olen yhä minä, en ainoastaan vaimo Wolfille ja äiti Leeville. Minulla on ja saa olla edelleen vahvoja tunteita, ei aikuisuuden tarvitse olla tasapaksua, eikä se sitä todellakaan ole tässä vauva-arjen vuoristoradassa. Ei musiikin tarvitse välttämättä liittyä sydänsuruihin, siitä saa voimaa myös kun väsyttää, ketuttaa, tai tuntuu että seinät kaatuu päälle.


Power of music is a big cliche, but I really felt it yesterday when I finally managed to take music with me to the gym. I opened Spotify and found Sia's new album, and was reminded of what I'd somehow forgotten. I don't know exactly why I've stopped enjoying music lately. Maybe it was because my love life wasn't quite so complicated anymore (which is a total blessing), I could not reflect my feelings to the sad love songs I used to like. Somehow I could not find a way to really feel the music. You see, to me music has never been just some noise in the background. I want to listen the lyrics and think how this song fits in my life right now. They don't do much songs from tired stay-at-home-mom's perspective. When I was pregnant I wanted to play some music to Leevi in the belly, but could not figure out what it could be. I felt strongly that it must be Finnish music so that he would hear his mother tongue. But somehow, listening those tragic love struggles (or "lets party all night" hip hop songs) did not feel right at that moment.

Music has always been quite important to me. I remember my parents singing us the same goodnight songs that I now sing to Leevi. I remember what my parents used to listen when we were kids. Later, when I found radio, I recorder my favorite songs on tape and used to rewind them again and again to write down the lyrics (would be hilarious to see how the twelve-year-old me wrote the English lyrics). After a while I got myself some CD's and would sing my heart out with the help of the lyrics in the booklet inside the cover. Music always meant big feelings to me, so it's been part of heartbreaks, infatuations and the early adulthood difficulties. Now when I'm happily married and seemingly adult, I found it hard to relate to the lyrics anymore.

But yesterday it washed over me like a tsunami wave - I was actually physically shaking and even crying a little bit. The music made me feel so powerful, it somehow reminded me that I am still me, even I am a wife to Wolfi and a mother to Leevi. And when would I have actually had so big feelings than now - so much love but also so much tiredness, stress and frustration. I was reminded that I'm not here to complain about my life, I'm here to live it and enjoy it. Instead of complaining about the heat I could go lie in the sun chair with an ice-cold beer. Or instead of thinking at night why I'm not allowed to sleep as much as I would like to, I could be grateful to be with my amazing son day and night. I was reminded that I can still find music to relate to even I'm not the heartbroken teenager anymore. 

Monday, February 29, 2016

Leevi 5kk !

Hurjaa, kuinka nopeasti aika hurahtaa, Leevi on tänään jo viisi kuukautta vanha nuori. Justhan se vasta tuotiin ensimmäistä kertaa kotiin turvakaukalossa, josta jalat menee jo nykyään yli. Viime päivinä olen miettinyt Leevin ensimmäisiä päiviä erityisen paljon lukiessani Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivinen-kirjaa. (Joka on itse asiassa ihan hyvä, vaikken yleisesti ottaen ko. kirjailijasta piittaakaan.) Rakkaus meidän söpöliiniä kohtaan kasvaa päivä päivältä, ja ikävöin häntä välillä jopa hänen nukkuessaan. :D Univaikeuksia lukuunottamatta Leevi on jokseenkin helppo vauva, ja tietyllä tavalla koko ajan helpompi kun jaksaa jo ihan yksinäänkin hetken leikkiä. Pirteänä hän on oikein hyväntuulinen; kiljuu ja kikattelee minkä ehtii. Leevi oppi kääntymään selältä vatsalleen noin kuukausi sitten, ja nyt yritetään kovasti päästä eteenpäin. Hitaasti, mutta varmasti. Mun mielestä ei kyllä tarvitse vielä kiirehtiä, että voin jatkossakin jättää Leevin hetkeksi leikkimatolle yksinään ilman, että hän löytää tiensä sähköjohtoihin.

Nykyisen ravitsemussuosituksen mukaan täysimetystä suositellaan kuuden kuukauden ikään asti, mutta Leevin hitaan painonnousun ja osittaisimetyksen vuoksi aloitimme ilta- ja aamupuuron jo nelisen viikkoa sitten. Poitsulla on ollut tuo lusikasta syöminen niin hyvin hallussa jo ensimmäisestä makupalasta lähtien, etten ole kokenut aloitusta liian aikaiseksi. Puuroa menisi napaan ihan mielettömiä määriä, mutta vatsavaivojen pelossa olemme yrittäneet pitää annokset kohtuullisina. Muutaman viikon ajan Leevi on myös maistellut soseita avokadon, omenan, banaanin, luumun ja kurpitsan muodossa. Tänään synttäreiden kunniaksi poika sai mangoa aamupuuroonsa, ja kylläpä maistui hyvältä. Leeville on tähän mennessä kelvannut kaikki soseet, vaikkakin kurpitsan ja avokadon kohdalla hieman nyrpisteltiinkin. Suu aukeaa omituisesta mausta huolimatta aina vaan uudelleen ja itku tulee lähes aina kun maistelut loppuu. Muutaman viikon sisällä Leevi saa uusia makuelämyksiä proteiinin muodossa, ajattelin että aloitamme kanalla ja kananmunalla. Olen tehnyt soseet itse, koska täällä kaupan valmiit maksavat hirmuisesti eivätkä ehkä ole ihan tuoreinta tavaraa. Toki tykkään muutenkin kokkailla, eli olisin todennäköisesti tehnyt soseet itse joka tapauksessa. Nyt odottelen innolla, että Leevi pääsee sormiruokailemaan. (Voi olla, että mun into lopahtaa kun näen siitä aiheutuvan sotkun ensimmäistä kertaa. :D)

Tällä hetkellä Leevin lempipuuhia ovat vaipanvaihto, sitterissä pomppiminen (Leevi on oppinut pomputtamaan BabyBjörniään itse) ja iskän tarkkailu. Mihinkään muuhun on mahdotonta keskittyä, jos iskä on samassa huoneessa. :P

***

Leevi is already 5 months old! Crazy how time flies. Everyday my love towards out little cutie grows, and sometimes I miss him even when he sleeps! :D He is already a big boy now; a month ago he learned to turn from back to belly and now he could not wait to get forward. I hope he still takes his time with that, so I can leave him alone for a minute every once and a while. Leevi also started to eat solid food about four weeks ago, and it has gone perfectly since the first spoonful. He is clearly a natural in eating. :D He is also not picky; so far everything from porridge to avocado, pumpkin and plum went down quickly, even though his face expressions told me that pumpkin wasn't his favorite. Leevi could eat enormous amounts of food, but we've tried to limit it a little, so he won't get terrible stomach ache. And every time he is devastated when the food finishes. In Finland the recommendation is to exclusively breastfeed until six months, but because of Leevi's slow weight gain we decided to start the porridge earlier. And it seems that Leevi was ready for it. I can't wait that Leevi can sit and eat with us in the dining table.

Apart from the sleeping issues we are having in this household, Leevi is quite an easy baby. It's so nice that he now likes to play with his toys and develop new skills by himself, and does not require carrying around all the time. Leevi is also very talkative and smiling when he has slept enough. His favorite things at the moment are diaper changing, jumping in his bouncer and watching daddy. When he is in the room Leevi cannot concentrate on anything else. :P